Metsän pienimpiä

Hallanaro Eeva-Liisa, Kuusela Saija, Juslén Aino & Ryttäri Terhi (toim.) 2016. Metsän salainen elämä. Helsinki: Gaudeamus.

Monenlainen metsässä liikkuminen on suomalaisille tuttua. Kulkijan katseen kohdistustaso vaihtelee: metsäalan ihminen suuntaa katseensa ylös puihin, lenkkeilijä edessä aukeavaan polkuun ja marjastaja alas mättäille. Käsillä oleva kirja ohjaa pysähtymään ja katsomaan tarkkaan karikkeen tai sammalen sekaan, kivien alle ja kaarnan koloihin. Avuksi voi ottaa suurennuslasin tai luupin.

Metsän salainen elämä popularisoi vuonna 2003 käynnistyneen, ympäristöministeriön rahoittaman Putte-tutkimusohjelman: Puutteellisesti tunnetut ja uhanalaiset metsälajit. Ohjelman tuloksena saatiin vuoteen 2016 mennessä Suomelle yli 2 000 uutta eliölajia, niistä noin 550 tieteelle kokonaan uutta lajia. Yhtä suuri uutuuslajisto on odotettavissa vuoteen 2020 mennessä kunhan aineistoja saadaan käydyksi tarkemmin läpi.

Kirja käsittää johdannon ja metatietojen lisäksi kuusi osaa. Ensimmäinen osa käsittelee eliölajien välisiä suhteita symbioosista loiselämään ja ravintoverkkoihin. Toisen osan teemana on lahopuun merkitys harvinaisille lajeille. Kolmanteen osaa sisältyy kauniita metsäneliöitä kuten kiilukärpäsiä, kultapistiäisiä, verkkosiipisiä, jalokuoriaisia ja limasieniä. Tuttujenkin lajiryhmien joukossa on puutteellisesti tunnettuja lajeja, osoittaa kirjan neljäs osa, missä käsitellään seitikkejä, lepakoita, sääskiä ja lukkeja. Ihmisen kiusanhenkinä koettuja hyönteisiä tarkastellaan viidennessä osassa, kohteena kirvat, mäkärät ja sääsket. Viimeisen osan valloittavat vaateliaat lajit kuten puiden rungoilla elävät kotilot, erilaiset kalkinsuosijat ja paahdekenttien luteet.

Metsän salainen elämä kietoo yhteen tutkimuskohteet, tutkimusmenetelmät ja tutkijoiden persoonan. Kuvattuina on monia lajiryhmiä: jäkäliä, sammalia, limasieniä, hyönteisiä, hämähäkkieläimiä punkit mukaan lukien, nilviäisiä ja lepakoita. Kun lukujen otsikot ovat vahvasti kuvailevia, olisi kirjan käytettävyyden kannalta eduksi jos esille olisi tuotu myös lukujen lajiryhmäsisältö. Tarkka ja laaja lajihakemisto ei tätä puutetta korvaa.

Kirjan taitto on mietitty, näyttävä ja onnistunut. Miellyttävän tuntuinen ja sopivan vahva paperi toistaa erinomaisesti terävät ja sopivan värikylläiset kuvat. Seppo Leinosen oivaltavat ja biologiselta sisällöltään korrektit piirrokset pääsevät tässä kirjassa temaattisena kokonaisuutena lukijoiden ulottuville. Putte-tutkimusohjelman symboli, viirukangaslude (Geocoris ater) ihmettelee sarjakuvissa muiden harvinaisten elämänmenoa. Leipäteksti ja tietoruudut erottuvat toisistaan. Sisällys on saatu mahtumaan yhdelle sivulle, joten arvokkaan kokonaiskuvan saa kertavilkaisulla. Sen sijaan sivunumerointi alhaalla, sivun keskellä ei tue kirjan käytettävyyttä niin hyvin kuin numeroiden sijoittaminen aukeaman ulkoreunoihin tekisi. Pienen ja hennon sivunumeron hahmottaminen vihreältä taustalta on kovin työlästä. Myös kuvien tekijänoikeuksien haltija on merkitty tuskallisen pienellä kirjasimella.

Kirja kuuluu peruskouluihin ja lukioihin biologian tukimateriaaliksi, metsänomistajille ja muille metsäalan ihmisille sekä kaikille metsästä ja luonnon monimuotoisuudesta kiinnostuneille suomalaisille.

Aiheesta enemmän
Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma 2009–2016. Helsinki: Ympäristöhallinto. <http://www.ymparisto.fi/putte>. Luettu 4.11.2016,

4 Comments

  1. Päivitysilmoitus: Kirjala

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s