Ylönen, Hannu. 2018. Myyrän salainen elämä: Suomen yleisimmän nisäkkään jäljillä. Jyväskylä: Atena. 213 s.
Etukannen kuva: Zusana Gabrielová. Kirjailijan kuva: Petteri Kivimäki. Piirroskuvat: Seppo Leinonen. Graafinen suunnittelu: Ville Lähteenmäki.
Eläintieteilijä Hannu Ylönen on kulkenut myyrien perässä 1980-luvulta lähtien, tukipaikkana Jyväskylän yliopistolle kuuluva Konneveden tutkimusasema Keski-Suomessa. Metsämyyrän ryhmäkäyttäytyminen, kannanvaihtelut sekä samoilla alueilla elävät kilpailijat kuten muut pikkunisäkkäät ja näitä saalistavat pedot ovat imaisseet tutkijan mielenkiinnon. Kun myyrän menestykseen vaikuttavat lisäksi ilmasto, kasvillisuus ja maaperäkin, on tarkastelukattaus laaja ja monipuolinen. Nämä vuosikymmenten kokemukset populaatioekologi tarjoilee nyt käteen sopivaksi kirjaksi pelkistettyinä.
Kirja 10 lukua esittelevät myyrän vuodenaikoja ja elämänkiertoa. Lukija pääsee seuraamaan nuoren metsämyyräkoiraan taivalta alkaen sen elämän ja luonnon keväästä, edeten kesään, syksyyn, talveen ja – arvaattehan, mitä sitten tapahtuu. Kunkin luvun alussa on kehyskertomus, jossa maailmaa kurkitaan varvikon lomasta tämän yksilön nappisilmillä. Luku jatkuu yleisellä tasolla, missä kuvataan kyseisen vuodenajan ja metsämyyrän eri ikäryhmien tyypillisiä tapahtumia populaatiossa, niiden syitä ja seurauksia. Koko ajan edetään tarinavetoisesti.
Monet meistä kutsuvat kaikkia pikkunisäkkäistä vain kotoisasti hiiriksi. Muistisääntö ”myyrä – lyhyt häntä, hiiri – pitkä häntä”, ei kuitenkaan riitä edes lajiryhmän määritykseen. Kirjoittaja tekee selvää eri lajeista ja vertailee niitä toisiinsa. Jäin kuitenkin kaipaamaan alleviivausta metsämyyrän ja metsähiiren eroista. Käytännössä näitä tyystin erinäköisiä eläimiä sekoitetaan toisiinsa, minkä vuoksi syksyisin asumuksiin tuppautuvia metsähiiriä pelätään kuin ruttoa – ja listitään sen mukaisesti.
Tutkimusperustainen populaatiokuvaus kertoo myös tiedonkeruun menetelmistä. Käytössä on monia apuvälineitä ja keinoja: radiolähettimiä, mikrosiruja, korvamerkintöjä, pantoja, juoksulankoja ja tietenkin loukkuja. Lukija saa näytteen siitä, millaisen sisältöosaamisen, teknisen osaamisen, työn, väärinkäsitysten ja terveysriskien tuloksena voi olla minuutin pyrähdys BBC:n luontodokumenttia.
Professori Ylönen selvittää moneen otteeseen pedon ja saaliin välistä suhdetta. Samoin tarkastellaan myyrän ja sen loisten kuten myyräkuumetta aiheuttava viruksen tai puutiaisten merkitystä. Baltiassa ja Venäjällä vaanivista sisäloisista avautuukin huolestuttavia näkymiä, mikä vaatii niiden levinneisyyden valpasta seurantaa.
Parituhatta henkeä sairastuu maassamme vuosittain myyräkuumeeseen, kannan huippuvuosina enemmänkin. Useimmat sairastuneista asuvat Itä-Suomessa. Taudin saa herkästi puuhatessaan liiterissä, missä metsämyyrätkin asustavat. Mutta voi sen saada myös mökkiä siivotessa. Kirjoittaja valaisee miten miesten ja naisten, kesämökkiläisten ja maaseudun vakiasukkaiden sairastumisten ajankohdat eroavat toisistaan. Myyräkuume voi olla seurauksiltaan fataali, kuten Ylönen kertoo kollegoidensa kohtaloista.
Tutkija käyttää totta kai kohteistaan korrektia kieltä, aniharvoin ilmaukset lipeävät viihteen puolelle. Tällaista ovat puheet myyrien pahimmasta vihollisesta tai pöpöistä tai tylsästä tutkimustuloksesta. Tuloshan on aina mielenkiintoinen, sillä se lisää tietoa. Kun tarkasteltavat ilmiöt ovat monimutkaisia, ei erityisen selviä tai yksinkertaisia ratkaisuja läheskään aina saada.
Myyrän salainen elämä kertoo myös tutkijoiden elämästä. Vaaditaan kekseliäisyyttä ja kenttäkelpoisuutta rännässä ja liejussa punnertamiseen sekä välineiden kuljetukseen tiettömienkin taipaleiden taakse. Kun kirjan pääpaino on myyrässä eikä ihmisessä, valottaa Ylönen vain välillisesti tutkimuskirjallisuuden merkitystä. Kokeita ei suinkaan suunnitella ”mitä nyt mieleen juolahtaa” -periaatteella vaan tarkkaan aikaisempiin tuloksiin ja teoriaan perustaen.
Ylönen (2017, 11) asettaa teokselleen toisenkin tehtävän myyrän elämän kuvauksen lisäksi: ”Toivon, että kirjasta heijastuu pohjoisten havupuuvaltaisten sekametsiemme sekä niitä ympäröivien pientareiden ja niittyjen eliöyhteisöjen uskomaton kauneus.” Tämän tehtävän hän täyttää yhdessä taiteilija Seppo Leinosen kanssa, jonka morfologisesti tarkat, lajia ja ekosysteemiä ilmentävät piirrokset johdattelevat kunkin luvun alussa tulevaan aihepiiriin. Tekstissä myyrän elämää kuvataan monipuolisesti ja oivaltavasti. Kirjasta huokuu rakkaus luontoon, ja sen tarkka havainnointi kaikilla aisteilla.
Myyrän salainen elämä suuntaa lukijan ajatuksia varvikon suojissa piileskelevän eläimen näkökulmaan. Teos kuuluu peruskoulun ja lukion biologian käsikirjastoon, sillä siitä saa mukavia otteita metsän biologiaa ja populaatioekologiaa höystämään. Siitä on paljon iloa ja hyötyä kaikille meille, jotka joudumme metsämyyrän jätösten kanssa tekemisiin liiterissä tai mökin siivouksessa. Samalla se on erinomainen esimerkki siitä, miten pitkäjänteisella tutkimuksella voidaan avata yksittäisen lajin ja sen kanssa vuorovaikutuksessa elävien lajiryhmien dynamiikkaa, myyrän salaista elämää.
Pähkinänkuoressa
● Kenelle? Luonnosta ja eläimistä kiinnostuneille. Biologian opettajille, yläkoulun ja lukion oppilaille, tunnelmakuvaukset alakoulun oppilaille luettuina.
● Mihin aktivoi? Tarkkailemaan pikkunisäkkäitä ja niiden jälkiä. Ajattelemaan metsän ravintoverkkoja. Ajattelemaan myyrän näkökulmaa elämään.
● Mitä merkittävää? Tunnelmakuvaukset, joissa katsotaan maailmaa myyrän näkökulmasta, Seppo Leinosen piirrokset.
Aiheesta enemmän
● Sepponet. S. a. Helsinki: Seppo Leinonen. <http://www.seppo.net/>. Luettu: 20.3.2018.
Kirjala 
3 Comments