Savikko, Ari & Tiainen, Sulo. 2017. Sata merkittävää kalakirjaa: Kalatietoa ja kalatarinoita. Inari: Suomen Kalakirjasto ry. Kuvat: Ari Savikko, Sulo Tiainen ym. Taitto: Point Panic. Kansi: Anssi Uitti.
Suomessa oli vuonna 2016 Luonnonvarakeskuksen mukaan 1,5 miljoonaa vapaa-ajan kalastajaa. Sitten ovat ne 4 miljoonaa, jotka eivät sitä harrasta. Näille kalat ovat hiljaisia vesieläimiä, joita näkee elävinä vain harvoin, ja jotka ovat parhaimmillaan lautasella. Tunnetaan kassilohi, kirjolohi ja hauki, ehkä myös ahven. Muut ovat vain kaloja.
Ari Savikko ja Sulo Tiainen ovat tehneet kirjan, joka avaa lukijalle uusia näköaloja tämän kalasuhteen laadusta riippumatta. Tekijät tuntevat kalat ja kalastuksen perin juurin. Ari Savikko on koulutettu kala-ammattilainen ja eräopas. Työnantajina ovat olleet muun muassa Metsähallitus sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. Sulo Tiainen kokenut ja monipuolinen alan tietokirjailija, joka tuntee erityisesti perhokalastusta. Lukija on siis pätevässä seurassa.
Kirja on Muoniossa sijaitsevan Suomen Kalakirjaston eräs ilmentymä. Tekijäpari ryhtyi pelastamaan kalakirjallisuutta, jota uhkasi hävittäminen yliopistoista ja tutkimuslaitoksista tilanpuutteen vuoksi. Tämän johdosta perustettiin yksityinen kirjasto, 22 000 kalakirjan turvasatama, jonka tarkoitus on tallentaa kirjat tutkimuskäyttöä varten. Kalakirjasto on esimerkki siitä, millaisia monumentteja yksittäiset ihmiset pystyvät rakentamaan, kun tahtoa on. Visio, rohkeus ja sitkeys ovat lyömätön yhdistelmä.
Alun 40 sivulla Ari Savikko johdattelee kalojen tutkimuksen ja kuvauksen historiaan runsaan kuvituksen kera. Liikkeelle lähdetään antiikin ajan Aristoteleesta ja lukijaa kuljetetaan Carl von Linnén ja Pietari Kalmin väitöskirjan kautta Wilhelm von Wrightin kuvituksiin ja 2000-luvun oppaisiin. Samalla käsitellään alan lainsäädännön kehitystä, kalastusorganisaatioiden ja alan tutkimuksen kehitystä. Osansa saavat kansatiede ja vesiviljelyn kehitys. Sulo Tiainen puolestaan vie lukijan kalatarinoiden maailmaan 20 sivulla. Kohtaamme klassikoita Tšehovista Hemigwayhin ja Sakari Pälsistä A. E. Järviseen.
Valtaosan sisällöstä muodostaa sadan merkittävimmän kalakirjan esittely 200 sivulla. Kirjoja ryhmitellään kuuteen ajanjaksoon Venäjän vallan ajoilta Euroopan unionin kauteen. Onpa mukaan ujutettu lukijaa härnäämään myös Herman Melvillen Moby Dick – Valkoinen valas. Lopuksi esitetään mielenkiintoinen kokoava kuvio kalakirjallisuuden evoluutiosta. Tekijöiden yhdessä laatima mallinnus on osoitus kirjoittajien vakavista ja tuloksekkaista ponnisteluista kalakirjallisuuden parissa. Tätä kuviota kannattaa päivittää ja kehittää edelleen.
Kirjan painos on suppea, ja niteen saa etälainaksi pohjoisen kirjastoista. Varmaankin on pohdittu mahdollisuuksia kirjan julkaisemiseen verkossa, siihen se soveltuisi luonteensa vuoksi hyvin. Verkossa kirja hyötyisi paitsi saavutettavuudesta myös tietotekniikan erinomaisista hakuominaisuuksista: kirjasta voisi etsiä tiettyjä kalalajeja, kirjailijoita ja teoksia. Monet siinä mainitut historialliset teokset ovat erilaisten digitointiprojektien ansiosta saatavilla näköispainoksina verkossa. Myös verkkokirjakaupat olisivat aivan äärellä omia hankintoja sujuvoittamassa.
Nimikkeen perusteella lukija odottaa sadan kirjan luetteloa ja kunkin lyhyttä kuvausta. Kansien sisällä on kuitenkin rutkasti enemmän asiaa kuin sata merkittävää kalakirjaa. Alun johdanto kalantutkimukseen ja kalakertomuksiin antavat jo esimerkkejä siitä, millaisia perspektiivejä avautuu, kun aiheita tarkastellaan ajallisesti ja aihepiireittäin laajasti. Kirjaesittelyistä lukija voi mieltymyksensä mukaan lähemmin paneutua juuri häntä kiinnostaviin teoksiin. Käsillä on metakirja eli kirja kirjoista.
Lopuksi pieni, omakohtainen huomautus siitä, miten kalatarinoita kasvaa 2000-luvun hengessä monella rintamalla. Monissa Suomen kouluissa opiskellaan perusopetuksen opetussuunnitelman mukaisesti vesiekologiaa seitsemännellä luokalla, oppilaiden ollessa 12–13-vuotiaita. Tällöin he saavat preparoida kalan, useimmiten ahvenen. Sitä katsellaan aluksi kokonaisuutena, sitten kiinnitetään huomiota yksityiskohtiin. Ihaillaan selän vihreyttä, evien punaa ja rakenteen sopeumia vesielämään. Tässä vaiheessa jotkut jo kehuvat kalan hienoutta ja kiittävät sitä mahdollisuudesta juuri sen tutkimiseen. Sitten se avataan ja tutkitaan sisärakennetta silmämääräisesti, suomuja mikroskoopilla. Eikä tässä kyllin: jotkut oppilaat nimeävät oman ahvenensa ja kirjoittavat sille runon, ihan totta! Niin rakennetaan henkilökohtaista suhdetta erääseen luontokappaleeseen, eliöryhmänsä edustajaan, vaikkapa Siiriin, kuten eräänkin kerran tapahtui. Kamerat räpsyvät innokkaasti: meidän Siiri! Näin kasvaa hajautetusti ja multimediaalisesti pieniä kalatarinoita, elämyksiä, joita jaetaan verkossa.
Pähkinänkuoressa
● Kenelle? Kaloista ja kalastuksesta kiinnostuneille. Kalansyöjille.
● Mihin aktivoi? Tutustumaan kaloja käsittelevään tieto- ja kaunokirjallisuuteen. Ajattelemaan monipuolisesti kaloista ja kalastuksesta. Näkemään kalastuskulttuuri osana aluehistoriaa.
● Mitä merkittävää? Luonnontieteen ja humanismin näkökulmat kaloihin ja kalastukseen. Moniarvoisuus. Alan kirjallisuuden kokoaminen Kalakirjastoksi.
Aiheesta enemmän
● Suomen Kalakirjasto. 2016–2018. Inari: Suomen Kalakirjasto ry. <http://www.suomenkalakirjasto.fi/>. Luettu 5.8.2018.
● Suomen Kalakirjasto ry. 2017. Suomi 100. <http://www.suomenkalakirjasto.fi/wp-content/uploads/2017/09/Suomen-Kalakirjasto-ry-esittely.pdf>. Luettu 5.8.2018.
● Vapaa-ajankalastus 2016. 2017. Helsinki: Luonnonvarakeskus. <http://stat.luke.fi/vapaa-ajankalastus>. Luettu 5.8.2018.
Kirjala 