Kasvatusfilosofin kulttuurikritiikkiä

Mitkä yhteiskunnan rakenteet ohjaavat kasvatuksen päämääriä? Millaisia nämä päämäärät ovat kestävän kehityksen kannalta? Miten toimia, jotta ekokriisin uhkaa voitaisiin kasvatuksen avulla torjua?

Värri, Veli-Matti. 2018. Kasvatus ekokriisin aikakaudella. Tampere: Vastapaino. Vertaisarvioitu tiedejulkaisu.


Kasvatustieteen professori Veli-Matti Värri Tampereen yliopistosta iskee järeään aiheeseen: kasvatukseen markkinatalouden kulutuskeskeisyydessä ja megaongelmien keskellä. Aikana, jolloin iso I seurauksineen on kaikkien mielessä. Värri ilmaisee asian tähän tapaan: kasvatus konsumeristisessa psykokapitalismissa, keskellä maailmanlaajuisia, viheliäisiä ongelmia, jotka ilmenevät hyperobjekteina.

Jos teknologista maailmankuvaa ei tarkastella kriittisesti ”kasvatus on sosialisaationa osa tuhon logiikkaa” täräyttää Värri (s. 25). Tästä kirjoittaja lähtee anlysoimaan, mistä kulutusyhteiskunnan kasvatusajattelussa oikein on kyse. Hän nostaa esille keskeisiä kysymyksiä asioista, joita kulttuurissamme ei ole totuttu kyseenalaistamaan. Näitä ovat esimerkiksi sokea usko tekniikan hyvinvointia edistävään voimaan ja markkinavoimien sovellettavuuteen koulutuksessa. Tällä on merkitystä aikakaudella, jolloin vaikkapa Suomen putoaminen PISA-mittauksen jollain osa-alueella ykkösijalta muutama askel alemmaksi on kansallisen huolenaihe, ja jolloin kansalaiset torpassa jos toisessakin opiskelevat tekoälyn perusteita yhdessä tuhansien muiden verkkokurssilaisten kanssa (kyllä, niin meilläkin). Samaan aikaan taaperot opettelevat rakentamaan legoista robotteja ja kohta koodaamaan konekieltä.

Ekokatastrofi kirjan nimessä herättää ajatuksia: niinkö pitkällä tässä ollaan? Käsitteen voi ymmärtää maapallon kantokyvyn ylittymiseksi. Asiaa käsitellään annettuna faktana, eikä sitä kyseenalaisteta. Siihen liittyy kirjoittajan mukaan hyperobjekteja kuten utooppiseen teknodeterminismiin perustuva, tuhansien sukupolvien taakaksi sälytetty ydinjäte Eurajoen Onkalossa. Toinen, nimetty hyperobjekti on tietysti iso I seurannaisilmiöineen. Hyperobjektien skaalan laajentaminen, esimerkiksi ison V:n suuntaan jää muiden tehtäväksi, eikä tämä ole herja. Kyllä kirjoittajakin väestönkasvua vilauttaa.

Filosofit kuten Maurice Merleau-Ponty, Timothy Morton ja Charles Taylor kumppaneineen pitävät Värrin manageroimana lukijan virkeänä. Tämä sumopaini jatkuu läpi kirjan. Penaalin terävinkin kynä saa aivoilleen askaretta ja haastetta riittävästi. Kirjan lopussa kirjoittaja sitten yllättää väläyttämällä kivan käytännön esimerkin ympäristöteosta.

Värri tulee lukijaa vastaan tieteellisen kirjoittamisen hyvillä periaatteilla: luvun alussa kuvataan mitä aiotaan kertoa, sitten kerrotaan se, ja lopussa vielä kerrataan asia. Yksinkertaista ja toimivaa. Hän kirjoittaa tiukkaa teoriaa ja jättää soveltamisen muiden huoleksi. Opintopiireissä ja harjoitusryhmissä varmaan sitten pureskellaan kunkin luvun keskeisiä kysymyksiä, niistä johdettuja käytännön opetustoimia ja sovelluksia eri oppiaineissa, eri ikäkausilla.

Kirjoittaja esittää ajatuksiaan eräänlaisena hypertekstinä runsaine viittauksineen, joita avataan kirjan lopussa. Nämä viitetekstitkin sisältävät lähdeviittauksia. Lukijan sormet eivät tahdo riittää kirjanmerkeiksi, joten sukkulointi lähteiden keskellä voi tuntua kömpelöltä kirjan kaltaisessa käyttöliittymässä. Hakemistoja kirjassa ei ole. Tällaisen tuotteen jos minkä soisi saataville sähkökirjana, hakumahdollisuuksineen. Värri luottaa sanan voimaan ja rakentaa koko esityksensä tekstin varaan. Visuaalisuuden aikakaudella lukija katsoisi kovin mielellään mallinnuksia, mutta tämä on makuasia.

Kirjan saate on mielenkiintoinen prosessi- ja resurssikuvaus. Hyvän tietokirjan tuotteistaminen on tiimityötä, missä pätevän kirjoittajan ajatuksia sparraa  kommentoijien ja vertaisarvioijien joukko. Rinnan tämän kanssa kirjanteon ammattilaiset kätilöivät tekstiä sulavaan muotoon. Taustalla vaikuttavat vielä kustantajan asenne ja kirjoittajan lähipiiri. Tällainen saate tutustuttaa lukijan heti alkuun kirjoittajan ajatusmaailmaan. Vielä  myöhemminkin, kaiken ontologian ja metafyysisten pyörteiden keskellä, voi mieleen palautua tekoprosessin syvä ihmimillisyys.

Kasvatus ekokriisin aikakaudella on kasvatusfilofinen kannanotto. Kirjan painopiste on syvällä tiedon olemuksessa, kasvatuksen tehtävässä, yhteiskunnan eetoksessa ja yksilön moraalisessa vastuussa. Kirjan sanoma antautuu helpommin, jos lukijalla on perustietoja filosofiasta ja kasvatusalalta. Informaatiotiheä kirja edellyttää paneutumista ja edistyy norsun syömisen logiikalla: pala kerrallaan. Kokonaisuutena Värrin kriittiseen kasvatusajatteluun herättelevä teksti on painava ja tervetullut rakennuskivi ympäristöasioiden metafilosofiaan.

Pähkinänkuoressa
Kenelle? Kasvatusalan opiskelijalle, opettajalle, kasvattajalle, valppaalle kansalaiselle.
Mihin aktivoi? Ajattelemaan monipuolisesti ja kriittisesti kasvatuksen olemuksesta ja tehtävästä. Kyseenalaistamaan kasvatuksen kulttuurisia valtavirtauksia. Tutustumaan kasvatusfilosofian teoreetikoihin.
Mitä merkittävää? Kriittinen ja teoreettisesti perusteltu puheenvuoro kasvatuksen tavoitteista globaalien ongelmien keskellä, 2000-luvun alkupuolella.

Kiinnostavatko nämä?
Savolainen Hannu, Vilkko Risto & Vähäkylä Leena (toim.) 2017. Oppimisen tulevaisuus. Helsinki: Gaudeamus.
Turunen, Seppo. 2019. Luonto ihmisen aikakaudella.Helsinki: Into.
Virtanen, Matti. 2019. Ilmastopaniikki: hoito-opas.Jyväskylä: Docendo.
Välijärvi Jouni, Mannonen Joonas, Huttunen Oona, Ojanen Hilma & Koskelo Wilhelmiina. 2018. Maailma muuttuu: muuttuuko koulukin? Jyväskylä: Docendo.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s