Viro ja poro

Naurattaa ja harmittaa. Siksi, että Antto Terraksen tiivistelmät virolaisista ja suomalaisista ovat omaperäisiä ja osuvia. Siksi, että jotkut niistä tuntuvat karkeilta ja yliolkaisilta.

Terras, Antto. 2020. Viro (sensuroimaton). Helsinki: Into. 179 s. Kansi: Elina Warsta.


Antto Terras muistetaan mainiosta Stockmann Yard -kirjastaan (2015), ja monet ovat tutustuneet myös kirjoittajan muihin ammattikuvauksiin. Myymäläetsivän muistelmiin letkeä kirjallinen stand up -tyyli sopi hyvin, kaikkia muita en tarkkaan tunne.

Viro (sensuroimaton) kertoo Terraksen ja valokuvaajan matkasta matkailuorganisaatio Visit Estonian lähettiläinä pitkin maata. Tehtävänantona oli tutustua potentiaalisiin turistikohteisiin Tallinnan ulkopuolella, testailla niiden tarjontaa, kirjoittaa niistä ja kuvata kohteita.

Parin kesäviikon vierailukierrokselta Viron tasangoilla paljastuu jos jonkinlaista kylpylää sekä museota, elämyspuistoa ja muuta neuvostonostalgiaa hyödyntävää kohdetta. Mieleen jäi esimerkiksi Pärnun CCCP-pakohuone, jonka aito tunnelma ei jättänyt epäilyksen sijaa. Matkalle osunut satojen neukkuajoneuvojen kokoelma tuntui kerrassaan kiehtovalta: panssaroituja kärryjä, jotka selviäisivät leikiten 40 asteen pakkasissa pelkällä kammen huitaisulla. Peipsijärjen rannoilla piileskeli neitseellisiä matkakohteilta, missä ei muita turisteja tapaa. Teki jo mieli tarkistaa mitä Airbnb-tarjoaa alueelta, jossa ei ole ainuttakaan kylpylää eikä lomakylää.

Usein matkailukirjat ovat uuvuttavia historiateoksia, joissa esitellään raunio ja muistolaatta toisensa jälkeen. Terraksen Viro välttää tämän kaatokuorman taakan. Se kertoo sopivissa asiayhteyksissä roiskeita lähimenneisyydestä, monet niistä ovat lukijalle jo puolituttuja, ja valmis tarttumapinta vain odottaa herätystä henkiin.

Viime metreillä Terras paljastaa ne tapahtumat, joista kirjassa esitetyt  Suomi–Viro-näkemykset kumpuavat, perusasetelma saa selityksensä. Eikä se mairittele suomalaisia, miten sitten lienee kirjoittajan omien tyylipisteiden laita.

Kaiken sotaromun keskellä jäin haikailemaan virolaisen elektroniikan museota. Kun on tutustunut Euroopan sosialistisesta pelikulttuurista kertovaan Gaming the Iron Curtain -kirjaan ja nähnyt Pietarin superyksinkertaisten ja toimimattomien videopelien museon, herää ajatus, että takuulla myös virolaiset ovat sinnitelleet ankeuden yli digisovellusten ja alan raudan voimin.

Terraksen kieli pulppuaa kirjoitettunakin aidonoloisena puhekielenä. Täräytykset kieltämättä sopivat kirjan postsosialistiseen ympäristöön. Joku voi pahoittaa mielensä yksilöihin ja henkilöryhmiin kohdistetuista letkautuksista.

Elina Warstan kansikuva valokeiloineen ja varjoineen sopii hyvin aiheeseen.  Monipuolisempi toimitustyö olisi ollut eduksi kirjalle, nyt kokonaisuus näyttää vähän yliolkaiselta, kuin teksti olisi vain pudotettu taitto-ohjelmaan, valittu kookas kirjasin ja avarat marginaalit. Lukijan luotetaan tuntevan Viron keskusten sijainnit ilman karttaakin. Hakemistot puuttuvat ja loppusivut täyttää luettelo muista saman sarjan kirjoista.

Viro (sensuroimaton) tahtoo olla ”tuorein Vironmaan kronikka, uusin kansojemme määrittelyopas ja raikas yleiskatsaus naapurimaamme nykyoloihin” (s. 8). Virolaisten ja suomalaisten porojen oivaltavat suhdemääritelmät ovat paikoin herkullisia ja antavat ajattelun aihetta. Lukija voi itse miettiä ovatko ne yleispäteviä tai kattavia. Kronikaksi sisältö on aika repaleinen: käsitellään joitain silmiinpitävimpiä teemoja. Vaikkei lähteitä olekaan nimetty, tuntuu kirja kuitenkin enemmältä kuin mutu-luokan rykäisyltä. Se perustuu kirjoittajan itse elettyyn hiljaiseen tietoon ja kohteen monipuoliseen tuntemukseen.

Kirjasta saa vinkkejä vierailukohteiksi Viron pääkaupungin ulkopuolelle, maistiaisia rosoista ja moninaisuudesta. Lukija uskoo, että jos kerran tällaista on tarjolla, niin saattaa hyvin olla muutakin vastaavaa, vaikka se pelimuseo. Silmälasipäisille kirja toimii turvallisena nojatuolikukemisena, sillä kaikki eivät halua, voi tai uskalla kokeilla esiteltyjä nähtävyyksiä IRL, in real life.

Pähkinänkuoressa
● Kenelle? Uteliaalle matkailijalle, joka haluaa tutustua Viron turistikohteiden pitkään häntään. Tosikoille vain pieninä annoksina.
● Mihin aktivoi? Suunnittelemaan omaa matkaa Tallinnan ulkopuolelle. Nauttimaan virtuaalisista matkaelämyksistä verkon välityksellä.
● Mitä merkittävää? Ronski matkaopas Viroon, pääkaupungin ulkopuolelle. Subjektiivisia tiivistelmiä suomalaisten ja virolaisten suhteista 2010-luvun lopulla.

Kiinnostavatko nämä?
● Švelch, Jaroslav. 2018. Gaming the Iron Curtain: How Teenagers and Amateurs in Communist Czechoslovakia Claimed the Medium of Computer Games. Cambridge, MA: The MIT Press.
● Terras, Antto. 2015. Stockmann Yard: myymäläetsivän muistelmat. Helsinki: Like.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s