Palomestari ottelee muistelmissaan palavien materiaalien, savukaasujen ja luonnonvoimien kanssa merellä ja maalla; on rakennuksia, liikennevälineitä, inhimillisiä tekijöitä ja sattumaa.
| Salminen, Reijo (kirjoittaja) & Rainio, Sari (toim.) 2021. Tulta, hikeä ja kyyneleitä: palomestari muistelee. Ulkoasu: Kari Lahtinen. Helsinki: Siltala. 439 sivua. |
Savua, tulta, merivettä; väkeviä voimia, suuria tunteita – juuri tätä on palomestari Reijo Salmisen ammattiura Turun palolaitoksella ollut. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita 439 sivun verran. Tarina soljuu tapahtumasta toiseen, ei kahta samanlaista päivää. ”Kyllä ihmisen pitäisi saada leipänsä vähän helpommalla.” Tämä on vetävästä substanssista hengittävä kirja, jossa kerrotaan merikaupungin palomiehen, esimiehen ja kouluttajan tarina ja näytetään välähdyksiä Suomen pelastuslaitoksen historiasta neljältä vuosikymmentä. Alueellisesti keskitytään Lounais-Suomeen, mukana on myös koukkauksia Baltiaan, Manner-Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.
Palomestari Reijo Salmisen kertomuksesta kuoriutuu palomiehen arkkityyppi: teräsmies, joka sukeltaa, kiipeilee seinämillä, suunnistaa sokkeloissa ja tunkeutuu hankalaan paikkaan ilman ennakkotietoa yksityiskohdista. Ja on mukana myös Estonian kuolinkamppailussa, 37 tuntia yhtäjaksoisesti. Hän on tiimeineen paikalla kun kaukana maanalaisessa tunnelissa palaa työkone sähkökaapeleineen, kun satama-altaasta etsitään uponnutta autoa, veteen hypännyttä ihmistä, tekohampaita, rannerengasta tai Mr. Rokan silmälaseja. Osallistutaan rankkaan koulutukseen, järjestetään sitä pioneerihengessä muille, edetään uralla kuin juna. Ja ympärillä on paloveljien luja yhteisö, missä kaveria ei jätetä.
Kirjan kannessa on kirjoittaja Reijo Salmisen ja toimittaja Sari Rainion nimet. Luotu kokonaisuus on notkeaa ja helppolukuista tarinaa, kiinnostava ja koherentti. Kansi nimekkeineen ja kuvineen on sen myyntipuhe. Tässä osuva ja mieleen jäävä nimeke sulattaa yhteen kirjoittajan ammattisisällön, fyysisyyden ja dramatiikan ja on samalla muunnelma tunnetusta kolmiyhteydestä. Eikä kansikuvaakaan voi moittia, ikoninen sotakuva on saanut järjestäytyneen ja hallitun uusilmeen, siinä on ripaus tuttua ja jotain omaperäistä. Henkilöhakemisto kirjassa on, asia- tai paikannimihakemistoa ei. Olisi ollut mukavaa palata esimerkiksi sellaisiin laivoihin kuin Algol, Saga Albatross, Estonia, Kalypso tai Finn-Baltic.
Neljänsadan sivun jälkeen lukija on itsekin hengästynyt tapahtumien vyörytyksestä ja vaikuttunut palomiesten rohkeudesta, taitavuudesta ja neuvokkuudesta. Herää syvä kunnioitus ammattikuntaa kohtaan, joka nyt on käynyt hieman tutuksi. Tuntuu turvallista olla sellaisen yhteiskunnan kansalainen, jossa monet ammattilaiset kalustoineen päivystävät vaaratilanteiden varalta ja ovat valmiina rientämään tiiminä apuun.
Pähkinänkuoressa
* Kenelle? Hänelle, joka ei tunne palomiesten arkea, joka haluaa seikkailla edustajiensa välityksellä.
* Mihin aktivoi? Katsomaan ympäristöään riskienhallinnan näkökulmasta. Huomaamaan pelastuslaitoksen toimet ja ymmärtämään niitä hiukan. Arvostamaan pelastajien toimintaa.
* Mitä merkittävää? Merikaupungin pelastusmiesten toimintaa neljältä vuosikymmeneltä, 1970-luvulta nykypäiviin. Vetävä tarinakokonaisuus, potentiaalinen isänpäivän hitti.
Kirjala 