Laidun on lehmän luontainen ympäristö, ja jotkut onnekkaat sinne elämänsä aikana pääsevätkin. Lehmilaitumilla kertoo mitä tapahtuu, kun jyhkeä otus hellittää siellä tuotantoeläimen roolistaan ja ryhtyy lehmäksi.
| Leivo, Mauri. 2022. Lehmilaitumilla. Jyväskylä: Docendo. 264 s. Ulkoasu ja kuvankäsittely: Mauri Leivo. ISBN 9789523822917 kovakantinen. |
Mauri Leivo on kulkenut vuosikausia lehmien mukana. Lukenut aiheesta kirjoja ja artikkeleita, haastatellut tilanomistajia ja sopinut luvat eläinten maastotarkkailuun. Pakannut autoon kamerat, ajanut laitumen laitaan, havainnoinut ja kuvannut nautaeläintä, jota hän tarvittaessa täsmentää iän, sukupuolen ja lisääntymiskyvyn mukaan esimerkiksi hiehoksi, emolehmäksi tai häräksi.
Kyytöt ja angukset, karjasuojat ja laidunmaat
Sana ja kuva nousevat kumpikin vuoron perään johtoasemaan. Kirjoitusta on melko paljon, viiteen jaksoon järjestettynä. Nautojen moninaisuuden esittelystä kirmataan laitumelle, sinnitellään ulkona helteessä ja pakkasessa. Sitten tarkennetaan erityyppisten nautojen elämänkaareen ja päivään. Kun siirrytään seuraamaan lihasonnien rajua menoa, tulee mukaan myös tummia sävyjä. Kokonaisuutena lehmien tarkkailu paljastaa, että ne tekevät paljon muutakin kuin syövät, märehtivät ja tuottavat lihaa tai maitoa.
Luonnontieteille ominaisen tapaan Leivo ihmettelee, kysyy kysymyksiä, esittää ajatuksia, mutta ei aina tiedä varmoja vastauksia. Kieli vie yhä lähemmäksi lehmää. Havainnot on tehty kumisaappaat jalassa ja tuotos lemahtaa lehmälle, mikä on sellainen aavistuksen verran pistävä, hieman ammoniakkinen tuulahdus – tai oli, muistaakseni. Tekstissä on monia karjatalouden käsitteitä kylmäpihatosta jaloittelutarhaan, ja vastaan tulee nupoja, kyyttöjä ja ensikoita. Rotunimien mukana voi tehdä pienen kierroksen Euroopassa ayrshire, simmental, holstein ja jersey. Kieli on rikasta onomatopoetiikkaan saakka: ovet remahtavat auki ja lehmät vyöryvät tormakkaasti ulos.
Tekijän kiitokset osoittavat, miten runsasta ja monipuolista asiantuntemusta kirjan taustalla on. Joukossa on karjatalouden edustajia, luomuväkeä, koulutus- ja viranomaisorganisaatioita, tutkimuslaitoksia, tiedotusvälineitä ja eläinsuojeluväkeä. Lopuksi muutama asiantuntija on vielä tarkistanut biologin tekstin.
Vaikuttava kuvitus, huolellinen viimeistely
Kirjan koko on vakuuttava. Vaakasuuntainen formaatti tuo kuviin näyttävyyttä, ja antelias sivumäärä sallii kattavan esittelyn. Paperi on valokuvalaatuun sopivaa, ja toivottavasti teoksen itse taittanut ja kuvat käsitellyt tekijä on voinut seurata prosessia liettualaispainossa. Ainakin kaltaiseni rivilukija on painojälkeen tyytyväinen.
Kirjan lukuisissa kuvissa ei ole ainuttakaan ihmistä, ja Leivo perustelee asian vastaansanomattomasti. Valokuvat ovat yksinkertaisesti valloittavia. Esimerkiksi vaaleat naudat rantaniityn koivikossa, taustalla kevään kasvua odottava rusehtava ruokokasvusto – tuollaisen julisteen haluaisin seinälleni. Lehmät ovat kuvissa vapautuneen oloisia, kannen tyynissä naudoissa on jotain samaa kuin Eero Järnefeltin Lehmisavu-maalauksessa (1891). Toista maata on lemmentuskaisen sonnin ja kainon hiehonaaraan kohtaaminen: shemeikkamainen lähentely tuntuu suorastaan törkeältä. Toisaalla taas toisiinsa keskittyneen emon ja vasikan välinen tunneside on liki käsinkosketeltava.
Muhkea ja huolella laadittu lähdeluettelo kertoo paneutuvasta taustatyöstä. Nimekkeistä päätellen valtaosa lähteistä käsittelee nautojen käyttäytymistä, runsaasti on myös eläinten hoitoon liittyvä kirjoituksia. Kulttuurinäkökohtiin, lainsäädäntöön ja ympäristöasioihin keskittyvät lähteet ovat vähemmistönä. Joukossa on ammattilehtiä, lisäksi myös tutkimusartikkeleita ja organisaatioiden sivustoja.
Suomalaisista tietokirjoista poiketen tässä kirjassa on ansiokas asiahakemisto. Ongelmia tulee kuitenkin, kun sen perusteella yrittää mennä viitoitetuille sivuille, sillä sivunumerot on painettu niin hennolla harmaasävyllä, etteivät ne paperilla erotu.
Lehmänarvoista elämää
Lehmilaitumilla kuvaa suomalaista lehmää sen omassa elinympäristössä, mihin vain osalla tuotantonaudoista on mahdollisuus päästä. Kirjasta havainnollistuvat lajin luontainen käyttäytyminen, sosiaalisuus ja ympäristön hyödyntäminen. Teksti sisältää runsaasti tietoa näistä aihepiireistä, ja kuvat kertovat samaa omalla tavallaan. Lehmien käyttäytymisestä ja hyvän elämän edellytyksistä tiedetään kyllä, ja monet toivovat tämän nykyistä parempaa huomioon ottamista hoidossa. Leivon kirja kampeaa osaltaan ihmisen ja lehmän välistä yhteiselämää entistä tasaveroisempaan suuntaan. – Monet tahot ovat tukeneet kirjan tekemistä, ja lopputulos on kyllä tämän arvoinen.
Arvostelu on julkaistu myös Suomen humanistiverkko Agricolassa 29.09.2022 <https://agricolaverkko.fi/review/lisalehtia-nautamaailmaan/>. Luettu 30.09.2022.
Pähkinänkuoressa
* Kenelle? Lehmistä innostuneelle. Hänelle, joka ei tiedä lehmistä mitään. Luku- ja katselukirjaksi. Kouluihin ympäristötiedon ja biologian oheismateriaaliksi.
* Mihin aktivoi? Tähyilemään lehmiä suomalaismaisemasta. Miettimään näkymättömiä lehmiä. Ajattelemaan lehmän osaa kaupan lihatiskillä.
* Mitä merkittävää? Laiduntavan suomalaisen lehmän rikas muotokuva vuonna 2022.
Lisää aiheesta
* Eläinten hyvinvointikeskus. S. a. Helsinki: Eläinten hyvinvointikeskus. <https://www.elaintieto.fi/>. Luettu 06.09.2022.
* Kaarlenkaski, Taija. 2012. Kertomuksia lehmästä: Tutkimus ihmisen ja kotieläimen kulttuurisen suhteen rakentumisesta. Kultaneito IX. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura ry. 385 s. ISBN 9789519749389 nidottu.
* Young, Rosamund. 2018. Lehmien sielunelämä. Suomentanut Tero Valkonen. Helsinki: Bazar. 141 s. ISBN 9789522795359 sidottu. <https://kirjala.wordpress.com/2018/08/01/lehma-luonnollisesti/>.
Kirjala 