Huomaavainen, kohtelias, ystävällinen ja fiksu; pantteriksikin häntä mainittiin. Näin ohjaajat ja terapeutti kuvasivat kirjan päähenkilöä. Kukapa ei tällaisia laatusanoja kohdalleen toivoisi.
| Tuuri, Antti. 2022. Mies kuin pantteri. Wahlroosin elämä. Helsinki: Otava. 158 s. ISBN 9789511418849 kovakantinen. |
Kun on kulkenut toisen rinnalla kuusi vuosikymmentä, tietää hänestä jo jotakin. Kirjailija Antti Tuuri sai tähän mahdollisuuden nuoruudessaan, 1960-luvulla. Lankopoika Jukka oli tuolloin yhdeksänvuotias vilkastus ja kirjan valmistuessa vuonna 2022 liki seitsenkymppinen ikämies.
Tämän Wahlroosiksi kutsutun poikamiehen erityispiirre on Downin oireyhtymä. Sen aiheuttaa perintötekijöiden häiriö; kromosomia numero 21 on soluissa kolme kappaletta tavallisen kahden sijaan. Seurauksena on yksilöllisiä fyysisiä ja persoonallisuuteen liittyviä ominaisuuksia.
Tuuri ja Wahlroos tapailevat, luottamus kasvaa, yhteys tiivistyy ja vanhemmiten ystävyyden rinnalle tulee myös edunvalvonta, kun päämiehen ote iäkkään äidin huomasta kirpoaa. Välillä koetaan seikkailuja Ilomantsin erämaassa ja Helsingin kaduilla, missä ajan ja paikan taju katoavat eikä henkilöpaikannuksesta ole tietokaan. Ajetaan automatkoja, joilla kuski laittaa sällivaihteen päälle, tallan pohjaan ja suojeluenkelit varpailleen värisemään.
Wahlroosin tarina etenee lomittain kehitysvammaisten huollon historian kanssa, liikutaan Suomessa ja ulkomailla. Suhtautuminen erilaisiin ihmisiin vaihtelee valtioittain, ja joidenkin maiden aborttiluvut kylmäävät. Myös mannermaiset asenteet voivat olla karunlaisia, kuten Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeen osasta Euroviisuissa vuonna 2015 ilmenee.
Päähenkilö elää perheensä parissa, ja hänellä on mahdollisuuksia oppiin ja harrastuksiin. Yhteiskunta tarjoaa eri-ikäisille kohdennettuja palveluja kuten lastentarha, erityiskoulu, työharjoittelupaikka, työkoti ja viimein erityisvanhainkoti. Wahlroosin kohdalla joutuminen Helsingin hoivakotiin tuo pintaan kafkamaista, byrokraattista sekoilua, joka toistaa suurten organisaatioiden julkisuuskuvan dystopiaa.
Kirjan loppua kohti kirjoituksen sisältö tihenee. Haaveista jää jäljelle vain niiden täyttymätön odotus. Pienet seikat nousevat merkityksellisiksi. Edunvalvojakin vanhenee ja kasvattaa rinnalleen uuden sukupolven edustajan, jonka Walhroos ottaa luottomiehekseen. Sitä tekisi mieli kommentoida miehen mielilausahduksella, vaikka tämä käyttääkin sitä toisessa merkityksessä: ”Aivan oikein.”
Konsentroituminen näkyy myös yleistason teksteissä. Kirjoittaja käsittelee vammaisuutta ihmisarvon kannalta ja tarkastelee mitä Platon, Aristoteles, Luther ja Darwin ovat asiasta sanoneet. Sosiaalidarwinismin ja rotuhygienian toimenpiteiden kautta tullaan nykytilanteeseen, missä vammaisten ryhmäkotejakin saatetaan vastustaa: nimby, not in my backyard.
Kirjan koko olemus tuntuu osuvan yksiin sen sisällön kanssa. Maltillinen formaatti on sopusoinnussa päähenkilön habituksen kanssa, ja kansipaperin ruskeat sävyt toistavat maskuliinisia, hillittyjä kauneusihanteita. Tällainen kirja on ehdottomasti sidottu, ajatus nidotusta pantterista on mahdoton. Onnistuneen kannen suunnittelijaksi nimetään Kirsti Maula.
Myös rakenteessa on piirteitä, joiden kuvittelen olevan wahlroosimaisia. Luvut ovat lyhyitä, ja on vaikeaa ajatella, että pitkä ilmaisu sopisi tähän mieheen. Lukujen pituus jopa reagoi päähenkilön vanhenemiseen ja rajoitteiden lisääntymiseen; kerronta niukkenee entisestään, kuin uupuu matkan edetessä. Myös otsikointi pelkin lukunumeroin tuntuu osuvalta. Itse henkilökin oli yllätyksellinen, kaikkea ei tarvitse selittää puhki, eikä ainakaan ennakkoon.
Kirjailija Antti Tuurin varma tyyli on kirjan kantava voima. Hän kertoo sukulaismiehestä ominaispiirteineen ja erottaa ilmiön yleiskuvaukset omiksi kokonaisuuksikseen. Ilmaisu on taloudellista ja johtaa loogisesti eteenpäin. Puhuttaessa yleistason tosiasioista on rekisteri insinöörimäisen analyyttinen ja jäntevän toteava, kun taas päähenkilöstä puhuttaessa päällä on lämmön ja ymmärryksen äänikerta.
Keskushenkilöllä on ympärillään monipuolinen turvaverkko vanhemmista ja opettajista moniin sukulaisiin saakka. Kautta koko kirjan huokuu näiden keskinäisen yhteistyön ja molemminpuolisen antamaisen eetos. Annetaan aikaa ja luodaan toimintaympäristö, saadaan korvaamatonta suvaitsevaisuuden ja perspektiivien laajenemisen oppia, Wahlroosin tuottamia palveluita.
Tarinan edetessä lukija alkaa puntaroida omia arvojaan. Minulle kirja näyttäytyi kokonaistaideteoksena, joka tarinallaan, kirjallisella ilmaisullaan, grafiikallaan ja fyysisellä olemuksellaan pelaa yhteen kertoen hyväksyvästä lähimmäisenrakkaudesta.
Pähkinänkuoressa
* Kenelle? Jokaiselle, jota kiinnostaa ihmisten erilaisuus.
* Mihin aktivoi? Arvostamaan ihmisten erilaisuutta. Ajattelemaan elämän arvaamattomuutta.
* Mitä merkittävää? Kirjailijan kokemuspohjainen kuvaus elämästä Downin syndrooman omaavan henkilön rinnalla 1960–2020-luvulla.
Kirjan esittely on kirjoitettu kirjastokappaleen perusteella. Tutustuminen johti kirjan ostoon lahjaksi ystävälle.
Lisää aiheesta
Downiaiset: Suomen Downin Syndrooma ry. Tuusula. 2010–2022. <https://www.downiaiset.fi/>. Luettu 17.12.2022.
Kiinnostaako tämä?
* Poranen, Eeva. 2007. Miro ja meri. Eeva Poranen. 169 s. ISBN 9789529223244 sidottu.
Kirjala 