Välkky kovakuoriaiskirja

Heliövaara Kari, Mannerkoski Ilpo, Muona Jyrki, Siitonen Juha & Silfverberg Hans. 2014. Hyppivät ja hohtavat: Suomen sepät, sepikät, rikkasepät ja jalokuoriaiset. Helsinki: Metsäkustannus.

Hypivät ja hohtavat –teos käsittelee Suomessa esiintyviä kovakuoriaisia, jotka kuuluvat seppien, sepiköiden, rikkaseppien ja jalokuoriaisten heimoon. Kaikkiaan kuvataan 114 Suomessa esiintyvää ja 17 lähialueiden lajia. Kirja on ensimmäinen suomenkielinen ja Suomen oloihin perustuva tämän lajiryhmän määritysopas.

Kovakantisen teoksen 350 sivun taustalla on valtavasti kenttätyötä, museonäytteitä ja kirjallisuutta yhteen nivovaa tutkimusta. Esimerkiksi museohavaintoja on noin 45 000 tietueriviä, löytöaikaan liittyviä havaintoja 28 000 kappaletta ja julkaisuja 1 000 kappaletta. Helsingin yliopiston metsäeläintieteen professori Kari Heliövaaran vetämä tekijätiimi muodostuu eri tutkimuslaitosten pitkän linjan asiantuntijoista.  Hypivät ja hohtavat kuuluu epäilemättä tietokirjojen raskaaseen sarjaan.

Kun tehdään laatutyötä on kohtuullista tavoitella mahdollisimman suurta lukijamäärääkin. Tekijät ilmoittavat tarkoittavansa kirjan käyttökelpoiseksi tutkijoille, biologian ja metsäeläintieteen opiskelijoille, aloitteleville hyönteisharrastajille ja ylipäänsä hyönteisistä kiinnostuneille luonnonharrastajille. Kunnianhimoisena tavoitteena on (s. 10), että ”kuka tahansa kykenee määrittämään löytämänsä lajin.” Tämän vuoksi kaltaiseni harrastajakin voi tarttua toiveikkaana kirjaan. Löytyisikö täältä lajinmääritys metsästä poimimaani somasti uurrettuun oksanpalaseen?

Hypivät ja hohtavat -muodostuu kolmesta pääosasta. Yleisosassa kuvataan tarkasteltavat kovakuoriaisheimot alkaen aikuisten rakenteesta ja elintavoista. Elinympäristöjen kuvaus kertoo hyppiviä ja hohtavia esiintyvän käytännössä kaikkialla luonnossa: metsissä, kosteikoissa ja kulttuuribiotoopeilla. Monet lajit ovat harvinaisia, mutta joillakin on merkitystä maa- ja metsätaloustuholaisina. Levinneisyyskartoista näkyy, että esimerkiksi tämän kirjoittajan vapaa-ajan reviirilla on 36 seppä-, 4 sepikkä-, 1 rikkaseppä- ja 7 jalokuoriaislajia, yhteensä siis noin 50 kirjan kovakuoriaislajia. Niistä joitakin on varmaan ihan kotipuutarhassa ja lähimetsässä.

Pääosan tekstistä muodostaa runsaan sadan kovakuoriaislajin kuvaus. Neljän heimon osuus erottuu graafisesti kukin omalla teemavärillään. Jokaisesta lajista on luonnollisen kokoinen kuva ja suurennoskuva sekä nimi eri kielillä, lajin yleisyys ja uhanalaisuus. Mukavina yksityiskohtina tarjotaan tieteellisten nimen merkitysselitykset ja englanninkielinen summary. Esiintymisdiagrammista näkyy tutkimusaineiston havaintomäärä viikoittain ja kuukausittain. Esiintymiskartta erottelee ennen vuotta 1960 tehdyt havainnot uudemmista havainnoista 50 x 50 kilometrin ruudun tarkkuudella.

Kirjan lopussa on toukkien määrityskaavat, laaja kirjallisuusluettelo, levinneisyysluokitukset ja isäntäkasvit. Hakemisto on omaa luokkaansa, sillä siinä yhdistetty asiat ja lajit ja samalla graafisesti erotettu toisistaan tieteelliset nimet, muunkieliset asiasanat ja kuvat. Monet sivunumerot viitteen perässä kielivät huolellisesta indeksoinnista.

Kirjan kuvat ovat selkeitä ja teräviä, paperi korkealaatuista, taiton palstaratkaisu toimii. Kirjasin on miellyttävä ja suuraakkosia on käytetty kiitettävän säästeliäästi. Voiko kirjalta vielä jotain muuta toivoa? Levinneisyyskarttojen hailakan punaiset ja vihreät symbolit epäilyttävät, sillä noin 10 % miesväestöstä ei erota kunnolla punaista ja vihreää toisistaan. Karttamerkkien selitteet on kerrottu vain yleisosassa, ei käyttöyhteydessään.

Teemavärien valinta neljälle eri heimolle on periaatteessa oiva ratkaisu, mutta toteutukseltaan ongelmallinen. Käytetyt turkoosi, violetti, okra ja vihreä voivat olla jonkun mielestä sävyltään epämääräisiä, varsinkin esiintymisdiagrammeissa yhdessä harmaan kanssa. Lajiotsikon valkoinen teksti mustalla pohjalla on raju yhdistelmä. Nämä ovat kuitenkin sivuseikkoja muuten loisteliaan teoksen kokonaisuudessa.

Luontoharrastajan näkökulmasta Hyppivät ja hohtavat ansaitsee ilman muuta paikkansa kesämökin kirjahyllyssä. Se auttaa nimeämään lähipiirin kovakuoriaisia ja lisää kiinnostusta niitä kohtaan, kuten tekijät ovat toivoneetkin. Kirjan perusteella minun koristekeppini aikaisemmin tuntematon kaivertaja lienee jokin jalokuoriaisiin kuuluva kauniainen – miten ihastuttava nimi!

 

2 Comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s