Ihmiset rupattelevat iloisesti pikkupitäjän maalaismarkkinoilla, vaikka aurinko näyttäytyykin kitsaasti ja liikkuva matalapaine ruiskii tuon tuostakin vettä kävijöiden niskaan. Nyt ollaan katsastamassa kesän satoa ja poimimassa kukkakimppu syksyä piristämään.
Puutarhatila Karjalanruusuun Pohjois-Karjalan sydänmaille on kerääntynyt lähialueen pientuottajia, alkutuotannon ja kotijalosteiden edustajia. Kojuissa on peruselintarvikkeita kuten Jari Sallisen luomuperunoita, luomujuureksia ja tajunnan räjäyttäviä valkosipuleita. Tuolla on omenia, marjoja, maustevihanneksia ja hunajaa, hilloja, pikkelsejä ja juomia. Viljajalosteet komeilevat kutsuvina pöydillä: Yrjö Erosen suvun ikiaikainen juurileipä, Lahja Niemelän makoisat piirakat ja kukot, Inkeri Strandénin viettelevät herkkuleivonnaiset ja Pässikallion tuoksuva rosmariinileipä. Kenttäkeittiöstä tarjoillaan pitkään haudutettua ruispuuroa ja räiskäleitä hillon kera makeannälkään. Veteraanisuunnistaja Veikko Kolu on valmistanut taidokkaita tuohitöitä, ja naapurikojuissa esittellään neuleita ja koruja.
Kukkapellot hehkuvat täydessä loistossaan vielä upeampina kuin kuukausi sitten Kukkakuhhauksen aikaan. Monet kävijät keräävät itselleen kimpun, toiset ostavat valmiiksi sommitellun puketin, joku kuljettaa perennataimia kotipihaan istutettaviksi. Syötävät kurpitsat ja koristekurpitsat jököttävät pöydillä odottaen poimijaansa. Kuivakukkien vintti on runsaimmillaan. Monen väriset ikiviuhkot ja olkikukat sekä koristeheinät ovat valmiina ilahduttamaan syksyn tummeneviä iltoja.
Kalle-kukko äkseeraa värikästä kanalaumaansa, valloittaa jyvävadin, kuopaisee ja nokkii einestä sydämensä kyllyydestä. Kirjavat kanaset touhuavat ympärillä, ja eräs rouvista johdattaa koko liudan nyrkinkokoisia rakkauden hedelmiä kansan katsottavaksi. Lapset aidan takana ovat innoissaan ja vanhemmat hiplaavat kameroita. Ponit askeltavat määrätietoisesti pieni ratsastaja selässään. Hellyttävät kepparitytöt kiitävät esteradalla yhdessä vanhempiensa ja tallimestareiden kanssa.
Sienineuvoja esittelee lähimetsien herkkuja ja myrkkyjä, lintuharrastajat välineitään ja kohteitaan. Hyönteisfaneja houkutellaan valorysillä ja lajitunnistukseen kirjallisuudella. Taustalla haitarj’ niin haikeesti soi.
Myhäilevä isäntä, erikoisviljelijä Markku Halonen astelee yleisön joukossa ja vaihtaa sanan vastaantulevien kanssa. Hän on tämän tapahtuman moottori ja sielu. Kaikki sujuu eleettömästi ja itsestään selvästi. Liikenteenohjaus, parkkipaikat, kulkuväylät, opasteet; myyntialueet ja tarjoilualueet ovat selkeinä kokonaisuuksina, ensiapua myöten. Katokset ovat viivasuorassa rivissä, värimaailman harkittu, ja kauniit kukkakimput koristavat jokaista kiinnityspaalua. Asialla on selvästikin ollut taitava visualisti, esteetikko.
Mikä saa tuhannet ihmiset ajamaan matkojen takaa soratietä pikkupitäjän syrjäkylälle, Maalaismarkkinoille ja Kukkakuhhauksiin, mikä on niiden viehätyksen salaisuus? Eiköhän se ole iloinen tunnelma, pienimuotoisuus, mikroyrittäjien hyväntahtoinen kevytkaupallisuus ilman päällekäyvää ostopakkoa, sopivan monipuolinen ja tematisoitu tarjonta ilman myymäläketjua, keskusvarastoa, jakeluportaita ja mainostoimistoja. Persoonalliset artesaanityyppiset tuotteet, joiden laadusta ja arvomaailmasta myyjätuottaja koko olemuksellaan vastaa. Mahdollisuus tavata tuttuja ja ystäviä aikojenkin takaa, kuten itseäni lykästi.
Täältä toivoisin voivani ottaa mukaan talven luomuperunat ja -valkosipulit, leivät ja piirakat, marjat ja mehut ja sen lämpimän ilmapiirin, joka leimasi koko tapahtumaa. Olisiko tällaisesta kokoontumisesta siemeneksi myös paikalliseen ravintolapäivään?
Lisää aiheesta
● Karjalanruusu. S. a. <http://www.karjalanruusu.fi>. Luettu 17.9.2019.
Kiinnostaako tämä?
● Young, Rosamund. 2018. Lehmien sielunelämä. Suomentanut Tero Valkonen. Helsinki: Bazar.
Kirjala 