Rekkaritareista rennosti

Tonneja takana – nimeke kolahtaa, ja alueellinen aihe kiinnostaa. Painavaa rahtia on ajettu tuhansia kilometrejä. Epäilemättä näillä kuskeilla on värikkäät puheet.

Laamanen, Lamppu. 2023. Tonneja takana. Rekkakuskien parhaat jutut. Kuvat Hannu Heinonen. Graafinen suunnittelu Maria Mitrunen. Helsinki: Johnny Kniga. 255 sivua, 16 numeroimatonta kuvasivua. ISBN 9789510489345 kovakantinen.

Tarinakokoelmassa soljuu sattumus toisensa perään, löyhästi tematisoituna. Aineistona on haastatteluja, joissa Juccis, Kaitsu, Pirkko ja monet muut kertovat elämästään rekan nupissa. Haastateltujen luonne ja ajankohta jäävät ilmaan.

Monella kertojalla on pitkä kokemus ajosta ulkomailla. Puheissa vilahtelevat 1980- ja 1990-luku, Lähi-Idän sodat ja jälleenrakennukset. Juhtana voi olla Sisu tai Scania, kuormassa vaikka mitä maitopulverista jääkiekkokaukaloon ja jäisiin lehmänsorkkiin. Usein kyse on bisneksestä, joukossa on koskettavia avustuskuljetuksia.

Sisällysluetteloa ei ole, mutta lukuotsikoista erottuu kolme jaksoa. Aluksi pöyhitään kuskin persoonaa lähtötunnelmissa ja laivamatkaa Manner-Eurooppaan.

Laajassa alueosiosa kiidetään Länsi-Euroopan ydinalueilla ja Välimerenmaissa. Täältä matka jatkuu Lähi-Itään, Venäjälle ja Kazakstaniin. Samalla kuullaan ajosäädöksistä ja asiakirjoista tullimuodollisuuksissa. Esille otetaan myös energia- ja turvallisuuskysymyksiä. Kuljettajat paljastuvat luovan ongelmanratkaisun mestareiksi ja selviytyjiksi, joita arvostetaan maailmalla ammattitaitoisina vastuunkantajina.

Lopun nostagioissa muistellaan edesmenneitä kollegoita kohtaloineen. Pohditaan kuskin sielunmaisemaa ja voimia, jotka heidän omien sanojensa mukaan saavat aina vaan työntämään ajosukkaa syyläriin.

Tietokirjailija Lamppu Laamasen tyyli on purskahtelevan assosiatiivinen, kieli rosoista ja siten aidon tuntuista. Paikoin viestitään sisäpiirin asioita, jotka eivät aivan avaudu ulkopuoliselle. Tuntuu, että kirjoitus on suunnattu lähinnä rekkamiehille itselleen ja heidän kotijoukoilleen, päämiehen hätäisen saunan ja varusteiden päivityksen lomaan.

Kirja on antoisa, kunhan Euroopan ja Lähi-Idän sekä IVY-maiden liikenneverkostot ovat suurin piirtein hallussa. Myös alueiden lähihistorian tuntemuksesta on apua. Rekkaliikenteen käsitteitä kuten TIR, Frigo tai ajopiirturit avataan harvakseltaan, mikä auttaa ymmärtämään sisältöä.

Ratkaisut on varmaan mietitty, mutta enemmänkin olisi voitu tehdä. Mieleen tulee kustantajan ja kustannustoimittajan rooli sisällön ohjailussa, esimerkiksi lähteistö on suppea, ja pintakuljetusten asema tavara- ja liikennevirroissa lukijan itsensä varassa. Tarinakimara jää hieman irralliseksi.

Suomen tietokirjalijat ry, Taike ja WSOYn kirjallisuusäätiö ovat tukeneet hanketta.

Kiinnostavasta aiheesta saisi paljon irti, ja tässä on kaluttu vasta alkua. 2020-luvun koronan ja sotatilanteen eurooppalaisille kuskeilla lieneekin aivan omat tarinansa kerrottavanaan, ja niitä jään kiinnostuneena odottamaan.

Pähkinänkuoressa
* Kenelle?
Euroopan ja Lähi-Idän rekkakokemuksista kiinnostuneelle.
* Mihin aktivoi? Miettimään päivittäistavaroiden itsestäänselvyyksiä kuten tuoretuotteiden saatavuutta: miten ne on saatu kauppaan,  millaisten vaiheiden kautta, ja kuka ne on tuonut?
* Mitä merkittävää? Euroopan ja Lähi-Idän maakuljetusten lähihistoriaa rekkamiesten kertomana.

Kiinnostavatko nämä?
* Rauhala, Mika. 2020. Moottorimarssit halki Euroopan. Turku: Kovasana Kustannus. 237 sivua. ISBN 9789526937687 nidottu. <https://kirjala.wordpress.com/2020/08/15/moottorimiesten-matkassa/>
* Tölli, Tomi. 2019. Panamericana. Seikkailuja Latinalaisen Amerikan maanteillä. Espoo: Noob Kustannus. 289 sivua. ISBN 9789526924205 sidottu. <https://kirjala.wordpress.com/2020/07/25/auto-alle-maailmalle/>.

Jätä kommentti