Joensuun kaupunginkirjaston luotsaama Vaarakirjastojen varausjärjestelmä hämmästytti jälleen tänä kesänä: 20 varauksen jälkeen tuli esto. Varaamatta jäivät Naurun filosofia, Maagiset kasvit ja monet muut. Näin siitä huolimatta, että asiakkaat vuosi sitten esittivät kirjastolle pyynnön varauskaton nostamisesta, ja asia luvattiin viedä kirjastonjohtajien kokoukseen. Lieneekö tilanteelle anelujen ja käsittelylupausten jälkeen tehty mitään. Myöskään perusteluja alhaiseen varausmäärään ei ole tiedossa.
Vaarakirjastojen yllättävä menettely vei varaussääntöjen selvittämiseen muissa alueellista kehittämistehtävää hoitavissa kirjastoissa. Onko tämä kenties maan tapa?
Käyttösäännöt löytyivät verkosta helposti; Lahdessa ja Tampereella oli lisäksi virkailija tsätin kautta heti linjoilla. Taulukon tiedot ovat suuntaa-antavia, sillä kukin kirjasto voi hienosäätää sääntöjä tarpeittensa mukaan, ja luettelosta voi myös puuttua verkostoja.
Varausrajoituksissa Vaarakirjastojen 20 kappaleen katto on omaa luokkaansa. Muutama kirjasto rajoittaa varauksia 50 tai 80 kappaleeseen, useimmissa ylärajaa ei mainita. Näyttää siis siltä, ettei käytännön estettä korkealle varausmäärälle ole, vai onko?
Rajoituksen avulla kirjasto toimii portinvartijana: säätelee kansalaisen tiedo- ja fiktion hanaa, ettei nyt aivan holtittomasti aleta varaamaan. Tottahan se on: kirjallisuus voi olla voimallista nautittavaksi. Siitä saa uutta tietoa, uusia ideoita, virkistystä arkeen, lohdutusta elämään ja sytykkeitä mielikuvitukselle. Sisältääkö suppea varauskiintiö viestin, ettei asiakas ole pätevä päättämään itselleen sopivasta potentiaalisen kirjallisuuden määrästä, vaan kirjaston tulee säännöstellä, suodattaa ja kontrolloida sitä?
Samalla toteutetaan professori Pertti Rannikon (esim. 2009) esittämää ideaa pistäytymismaaseudusta. Siellä voi poiketa mökillä, keräilemässä, kalalla tai vaeltamassa, mutta työlästä on harjoittaa painettuun kirjallisuuteen perustuvaa informaatioalan ammattia.
Kirjastot ovat hienoja, kaikille avoimia kulttuuripalveluja. Lainaaminen on ilmaista ja kaukolainatkin kohtuuhintaisia. Digipalvelut on jo vuosia sitten viritetty toimiviksi: varaaminen, lainojen uusiminen ja kyselyt hoituvat sujuvasti verkossa. Kun vielä varauslinjaukset saadaan uudelle tasolle voisivat myös itäisen Suomen kirjastot kääntyä alueen muuttoliikkeen työntävistä tekijöistä vetovoimatekijöiksi.
Kirjallisuutta
● Kehittämistehtävää hoitavat kirjastot. S. a. Kirjastot.fi. Helsinki: Helsingin kaupunginkirjasto. <https://www.kirjastot.fi/kirjastot-ja-kehittaminen/kehittamistehtavaa-hoitavat-kirjastot?language_content_entity=fi>. Luettu 6.6.2019.
● Rannikko, Pertti. 2009. Luonnonvarojen käytön oikeudenmukaisuus ja syrjäseudut. Janus 17 (3), 248–257. <https://journal.fi/janus/article/view/50525>. Luettu 6.6.2019.
● Vaarakirjastojen käyttösäännöt 1.7.2017. 2017. Joensuu: Joensuun kaupunginkirjasto. <https://vaara.finna.fi/themes/custom/files/Vaara_kayttosaannot_2017_fi.pdf>. Luettu 6.6.2019.
Kirjala 