Eurooppaa perheautolla vuosikymmeniä sitten

Salonen, Ilpo. 2019. Täältä tullaan, Eurooppa: Perhe autoon ja menoksi 1954–1971. Helsinki: Avain. Taitto: Tarja Kettu.

Lapsuudessaan 1960-luvulla Ilpo Salonen nettosi arvokasta kulttuuripääomaa matkustaessaan perheen kanssa autolla Eurooppaan. Tuolloin automatkailu ulkomaille oli tuiki harvinaista. Yhdessä vanhempien ja sisarusten kanssa matkustaminen toi mukaan perheen sosiaalisuuden sekä reittien ja kohteiden taustoitukset.

Kirjoittaja vie mukanaan 1960-luvun matkoille, joihin hän itse osallistui. Sitten koukataan ajassa vielä vuosikymmen taaksepäin 1950-luvulle, jolloin vanhemmat matkasivat vanhimpien sisarusten kanssa. Ajankuvaa täydentävät automatkailun ohjeet, joita jaettiin kotimaisessa ohjekirjassa ja aikakauslehdissä. Siellä neuvojen skaala ulottui tekniikasta varusteisiin ja ihmisuhteiden hoitoon tien päällä. Aiheellisesti, sillä automatkailu oli todellakin aivan uusi elämänmuoto.

Täältä tullaan, Eurooppa – kirjan otsikko on osuva. Suomesta todellakin lähdetiin puheissakin ”Eurooppaan”, Suomi ei ollut vielä sen orgaaninen osa vaan jossakin laitamilla, liminaalissa Idän ja Lännen välillä. Jo Ruotsissa ja Tanskassa elämä oli monin puolin erilaista, hengitys kulki kepeämmin ja vapautuneisuus kupli pintaan.

Toimittaja, tietokirjailija Ilpo Salonen on aiemmin julkaissut kirjoja muun muassa Britanniasta ja henkilökronikan. Tässä kirjassa hän kertoo omista matkakokemuksistaan, lapsuuden perheestään ja 1960-luvun maailmasta. Vaivihkaa kirjastaa kuoriutuu myös kasvutarina, kun siloposkisesta hymypojasta varttuu polvihousuinen koltiainen ja ajan mittaan minivoguekutrinen bändikaveri, joka tuskailee froteesimmareiden kanssa. Perhematkojen aika on ohi.

Niukkasanaisessa mutta merkittävässä arvioinissaan Salonen välttää jälkiviisauden ansan, mutta lausuu kuitenkin sanansa perhematkojen merkityksestä kehitykselleen ja maailmankuvalleen. Tällainen on tervetullutta asianomistajan puhetta niille isille ja äideille, jotka kipuilevat perhekeskeisen läsnäolon investointimietteissä. Kyllä se kannattaa.

Kirja kuvitus on runsas ja monipuolinen. Aikakauden säästeliäät kameraotokset tuovat autenttista tunnelmaa, sillä tuolloin pihisteltiin kallista filmiä ja valokuvia otettiin vain tositarkoituksella. Monet postikortit, pääsyliput ja muut matkadokumentit rikastuttavat kuvapotpurrin täyteläiseksi. Taitto on sopivan albumimainen sortumatta liikaan luonnosmaisuuteen. Etukannesta avautuva kartta on sekoitus mennyttä maailmaa ja nykyaikaa: Saksa on jakautunut kuten kirjan matkojen aikaan, mutta Tšekki, Slovakia, Baltia ja Balkan esiintyvät myöhemmän 1990-luvun asussa. Sama toistuu takakannessa. Lukija kuitenkin arvostaa matkakohteiden merkintää karttaan.

Salosten matkoista kootut kotialbumit ovat hienoa mikrotason kulttuurihistoriaa. On arvokasta että perheaarteita on jalostettu ja jaettu suuren yleisön luettaviksi. Kun kirjoittajan isän matkoista on tallella 70 mappia, voisi olettaa niistä versovan lisää matkakirjoja. Antaa tulla vaan, kyllä me mieluusti retroilemme tällaisten ajankuvien parissa.

Pähkinänkuoressa
● Kenelle? Hänelle, joka on elänyt lapsuuttaan tai nuoruuttaan 1950–1970-luvulla. Matkailun historian ystävälle.
● Mihin aktivoi? Suunnittelemaan perhematkaa Eurooppaan. Toteuttamaan matkaunelmia.
● Mitä merkittävää? Euroopan automatkailun mikrohistoriaa 1950–1970-luvulta.

Kiinnostavatko nämä?
● Nummi, Heidi. 2015. Kerran kuljin ja kumarsin: 15 kuukautta Aasiassa. Helsinki: Finn Lectura.
● Syed, Rami. 2018. Moottoripyörällä silkkitietä Oulusta Kathmanduun. Helsinki: Minerva.
● Tuomi, Timo. 2003. Jalan halki Ranskan. Helsinki: Tammi.
● Vepsä, Emma. 2018. Asfalttivolgaa etelään: peukalokyydillä Moskovasta Afganistaniin. Jyväskylä: Atena.