Psykiatri Hannu Lauerma on nähty median kommentaattorina kun on tapahtunut jotain traagista ja ihmismielen järkkymiseen liittyvää. Mies on kuitenkin henkilönä visusti tuntematon. Kun hän elämänsä keskipäivässä avaa ajatuksiaan kirjaksi, on yleisön kiinnostus taattu.
Lauerma, Hannu & Häkkinen, Kari. 2019. Psykiatrin päänavaus. Graafinen suunnittelu Elina Salonen. Helsinki: Into. 211 s.
Ammatissaan psykiatrisen vankisairaalan ylilääkärinä Lauerma on näköalapaikalla tasavallan raskaimpiin mielenterveysongelmiin. Aiemmissa kirjoissaan Lauerma on pohtinut pahuuden olemusta (esimerkiksi 2009, 2014). Mitä hän muistelmissaan julkisuuteen raottaa?
Alussa urakoidaan tavanomaiset sukuselvitykset. Tämä luo kieltämättä perspektiiviä kertojan persoonaan, mutta niiden ohella olisi ollut mielenkiintoista lukea lisää Lauerman opiskeluajoista. Lukija palaa jo halusta päästä itse asiaan: mitä tapahtuu kaltereiden ja lukittujen ovien takana?
Lauerma pitäytyy mielenterveyskysymysten yleislinjoissa ja populaareissa yksityiskohdissa. Yksittäistapaukset ovat tuntemattomiksi muokattuja, ja harvat nimeltä mainitut henkilöt muualta mediasta tunnettuja. Mitään kohupaljastuksia, verikekkereitä tai muuta mässäilyä ei siis ole tarjolla, sitäkin enemmän punnittuja ajatuksia mielenterveydenhuollosta ja ihmismielen liikkeistä.
Saamme lukea psykiatrisen hoidon piirteistä yhteiskunnan kehykseen upotettuina. Erityisen kiinnostavaa on kurkistaa muutamaan, vaikka muutettuunkin mielisairaan henkilöhistoriaan aivoitusvälähdyksineen.
Muistelmissa raottuu myös itse kertojan persoona. Henkilökohtainen päänavaus on hyvin maltillinen, mutta kuva rakentuu pitkin kirjaa, ja välillä tuntuu kuin professori tarinoisi lukija-kuulijalle työpaikkansa kahvihuoneessa. Kertomus on vetävää, ote humaani ja sympaattinen, joukossa mikroskooppinen nyrjähdys, joka tekee kertojasta entistäkin inhimillisemmän.
Kirja perustuu haastatteluille, ja se näkyy jäljessä. Alkupuolella teksti pykii ja lukija hermostuu jo, että mitähän tästä tulee. Sitten meno notkistuu, rytmi saa rennon poljennon, ja sanavalinnat vapautuvat luonteviksi. Haastattelija tottunee työhönsä ja haastateltava asemaansa. Tämä rosoisuus antaa kirjalle viehkon autenttisen, vastaansanomatton leiman, ja matkan edetessä aloin pitää sitä suorastaan kirjan vahvuutena.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Lauerma päästelee paikoin lääkärijargonia ammattitermeineen ja lääkkeitäkin nimeten. Tällaiset, kuten klientaali, grandiositeetti tai mutistinen voivat nyppiä lukijaa, mutta luovat lopulta aitoa tunnelmaa. Kirjoittaja arvatenkin puhuu elävässä elämässä juuri näin.
Hyvän tietokirjan eräs tunnusmerkki on, että se auttaa ymmärtämään maailmaa entistä paremmin. Sen Lauerman kirja tekee, sillä eipä tällaisia näkymiä ole liikaa aikaisemmin avattu. Psykiatrien henkilökuvia on kirjoitettu harvakseltaan, muun muassa Ilkkka Taipale (2017) julkaisi mainiot muistelmansa hiljattain, Hesperian Toivo A. Pihkasen edesottamuksia (1999) ja professori Kalle Achtén optimismia (1999) saatiin lukea pari vuosikymmentä sitten.
Nyt kun Lauerman oman tarinan pää on avattu odotamme jatkoa. Kyllä tällaista pään aukomista lukee ihan mielikseen. Kiitoksia ajatuksista ja vastaanotosta, psykiatri Hannu Lauerma.
Pähkinänkuoressa
● Kenelle? Mielenterveydestä, psykiatriasta, psykologiasta kiinnostuneelle.
● Mihin aktivoi? Ajattelemaan mielenterveyttä ja sen hoitoa, terveyden ja sairauden rajoja.
● Mitä merkittävää? Vankilapsykiatrin muistelmat ja ajatuksia suomalaisesta terveydenhuollosta 2000-luvun taitteessa.
Lisää aiheesta
● Lauerma, Hannu. 2009. Pahuuden anatomia: pahuus, hulluus, poikkeavuus. Helsinki: Edita.
● Lauerma, Hannu. 2014. Hyvän kääntöpuoli. Helsinki: WSOY.
Kiinnostavatko nämä?
● Achté, Kalle 1999. Optimistisen psykiatrin muistelmat. Helsinki: WSOY.
● Rinne, Matti. 1999. Hesperian herra: Toivo A. Pihkasen elämä. Helsinki: Tammi.
● Taipale, Ilkka. 2017. Mielisairaalassa: Lääkärin muistelmat. Helsinki: Into.
Kirjala 
4 Comments