Psykiatrin analyysi Aleksis Kiven elämästä sairauksineen etenee kuin dekkari: on päähenkilön rosoista elämää, ystäviä ja vihollisia sekä kohukuolema, jonka aiheuttaja ratkaistaan. Ongelmaa kuoritaan systemaattisesti kuin sipulia.
Salokangas, Raimo K. R. 2018. Aleksis Kiven elämä ja sairaudet. Tutkimus Aleksis Kiven sairauksista hänen elämänsä eri vaiheissa. Helsinki: Psykiatrian Tutkimussäätiö. Kansi: Annika Leppäaho.
Kirjan ensimmäisessä jaksossa professori Raimo K. R. Salokangas ruotii Kiven lyhyttä ja myrskyisää elämää 170 sivun verran, siis varsin yksityiskohtaisesti. Tarinassa kulkee yksityishenkilö Aleksis Stenvall, kirjailija A. Kivi, uskolliset ystävät kuten Fredrik Cygnaeus ja myrkyllinen August Ahlqvist. Kirjoittajalahjakkuuden elämää kammataan aikajärjestyksessä, ja sairaudet nivotaan osaksi hänen fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja taloudellista elinympäristöään. Tarkastelutapa on siis holistinen: kirjailijan sairauksia voi ymmärtää vain elämän kokonaisuuteen peilaten. Koko ajan viitataan aiempiin tutkimuksiin ja analyyseihin, ja sitaatteja on runsaasti. Ne luovat aikakauden tekstuaalisen ympäristön, lukija on sisällä Kiven maisemissa. Sitaattien graafinen samankaltaisuus muun tekstin kanssa vielä lisää tätä immersiivisyyden vaikutelmaa.
Toisessa jaksossa Salokangas vaihtaa näkökulmaa: nyt edetään sairauksien tahdissa, syvennetään aihetta ja tarkennetaan polttopistettä. Kirjoittaja käy yksi kerrallaan läpi Kiven sairauksista tehdyt olettamukset, niiden yhteensopivuuden tunnettujen tosiasioiden kanssa ja vetää johtopäätökset. Hän päätyy omaan, vastaansanomattomaan tulkintaansa Aleksis Kiven sairaudesta. Epilogissa esitetään vielä yhteneväisyyksiä Kiven ja Lauri Viidan elämän kanssa (tarkemmin teoksessa Salokangas 2012).
Kirjan päättää yhteenveto Kivestä ihmisenä sairautensa varjossa. Kuva on paljolti yhtenevä Leinon (1901) tunnetun Aleksis Kivi -runon alun kanssa:
Syntyi lapsi syksyllä –
tuulet niin vinhasti vinkui –
tuult’ oli koko elämä,
nähnyt ei kesää, ei kevättä,
eli vain syksystä jouluun.
Kansissa on Aleksis Kiven sairaskertomus vuoden 2018 psykiatrisen tulkinnan mukaan. Maallikkolukija ei yritäkään arvioida analyysin osuvuutta, vaan ottaa sen aikansa arvostetun asiantuntijan näkemyksenä. Kirjaa voi lukea myös historiadokumenttina 1800-luvun puolivälin kieliriidoista sekä eteläisen Uudenmaan kansanoloista ja terveydenhuollosta. Edelleen sitä voi tarkastella laadullista lähestymistapaa soveltavana tutkimuksena, jossa ongelman kimppuun hyökätään eri näkökulmista ja aikaisempia tutkimuksia hyödyntäen. Tällaisena dokumenttina se tuntui minusta erityisen antoisalta.
Tarina on rankka: miten rajalliset olivatkaan hoitomahdollisuudet vain 150 vuotta sitten, ja miten oman onnensa nojassa köyhä kirjailija oli. Kiven väkevä verbaalinen lahjakkuus ja kirjojen joissakin piireissä virittämä innostus tulevat selvästi ilmi. Esimerkiksi feministit riemuitsivat Seitsemän veljestä -kirjasta (Salokangas 2018, 137): Voi perkele, kun on lysti kirja! Tästä kirjasta voisi sanoa vähän samaa, toisesta näkökulmasta: Aleksis Kiven vastoinkäymisten täyteisen elämän analyysi on huippumielenkiintoinen.
Pähkinänkuoressa
● Kenelle? Kirjailija Aleksis Kiven elämästä kiinnostuneelle. Mielenterveydestä, psykiatriasta, psykologiasta kiinnostuneelle. Terveydenhuollon historiasta kiinnostuneelle.
● Mihin aktivoi? Miettimään entisaikojen terveydenhuoltoa ja sosiaalihuoltoa.
● Mitä merkittävää? Kirjailija Aleksis Kiven sairauksien analyysi psykiatrian näkökulmasta.
Kiinnostavatko nämä?
● Achte, Kalle. 1982. Syksystä jouluun: Aleksis Kivi psykiatrin silmin. Helsinki: Otava.
● Leino, Eino. 1901. Aleksis Kivi. Teoksessa Pyhä kevät. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. <http://kaino.kotus.fi/korpus/klassikot/meta/leino/leino_1901_pyha_rdf.xml>. Luettu 27.10.2019.
● Salokangas, Raimo K. R. 2012. Kirjailijan kieli ja mieli. Lauri Viidan elämä sairauden valossa. Helsinki: Psychiatrica Fennica.
Kirjala 
1 Comments