Senaatintori

 


Maasalo, Katri. 2019. Senaatintori. Suomen historia kuvin. Kirjokansi 196. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Asiantuntijatarkastaja VTT emeritusprofessori Seppo Hentilä. Graafinen suunnittelu: Mika Tuominen. Kuvien reproduktio: Kari Lahtinen.


Helsingin Senaatintoriin ja lähirakennuksiin liittyy monia valtiohistoriamme merkkitapahtumia. Toria ympäröivät maallisen vallan huoneet, henkisen vallan temppeli, korkeimman sivistyksen ydin ja kauppahuoneet. Tuomiokirkossa on pidetty juhlajumalanpalveluksia, Senaatintalossa eli nykyisessä Valtioneuvoston linnassa on kokoontunut korkeimman hallinnon edustajia ja yliopistolla tieteen kärkijoukkoa. Torilla ovat huutaneet mielenosoittajat ja juhliva kansa.

Näitä tapahtumia esittelee Katri Maasalon teos Senaatintori – Suomen historia kuvin. Kirja etenee pääosin aikajärjestyksessä 1700-luvun kauppiashuoneista 1800-luvun Suomen suuriruhtinaskunnan aikaan, 1900-luvun alun mellakoista ja tragedioista itsenäistyvän Suomen riitteihin. Talvisodasta ja jatkosodasta 1970-luvun nuorisoradikalismiin ja 2000-luvun voitonjuhliin. Koko historiansa ajan tori on ollut myös kansajoukkojen mielenilmausten esityspaikka.

Runsaat valokuvat ja napakka teksti muodostavat orgaanisen kokonaisuuden. Valokuvaajien nimet kyyristelevät enimmäkseen lopun luettelossa. Joskus heitä nostetaan mukavasti jo teksteissä esiin, mikä säästää lukijalta lopun luetteloon koukkaamisen vaivan. Lukujen otsikkoina käytetetään kokonaisia lauseita, informatiiviseen mitä-missä-milloin -tyyliin. Rakenne toimii yllättävän hyvin, ja pituudellaan lauseet häivyttävät koulukirjamaista mielikuvaa.

Rakennusten, torin ja lähiympäristön sijaintia havainnollistetaan muutamalla yläilmoista otetulla kuvalla. Tekstissä viitataan paikoin ilmasuuntiin: torin lounaiskulmassa, eteläpuolella. Kadunnimet ovat satunnaisesti esillä. Kun karttoja ei käytetä sijainnin mallintamiseen, ovat kuvat otoksia, joiden side ympäristöönsä jää lukijan osaamisen varaan. Tilan tajuaminen on epäilemättä helppoa sille, joka tuntee nämä kaupunkitienoot, muukalaiset ovat tekstin, valokuvien ja oman mielikuvituksensa varassa. Kartat – pienennetyt piirroskuvat – eri aikakausilta olisivat olleet erinomaisen havainnollista luettavaa, ja niitähän on saatavilla. Valitettavasti kartat ovat esitystapana humanistisen historiankirjoituksen marginaalissa.

Sisällysluettelo on jätetty kirjasta pois ja otsikkohierarkia viittaa kiireeseen, mikä vaikeuttaa kokonaisuuden hahmottamista. Aiheet vaihtuvat lennossa, esimerkiksi Tuomiokirjon tasanteen tsunamin muistomerkiltä hypätään valtioneuvoston linnan esittelysaliin.

Maasalon Senaatintori antaa helposti omaksuttavassa muodossa yleiskatsauksen Suomen historiasta; tuokiokuvia tapahtumista, joiden näyttämönä Helsingin Senaatintori on ollut. Se tuo oman, visuaalisen näkemyksensä tästä merkkipaikasta, jota esimerkiksi Anja Kervanto-Nevanlinna ja Laura Kolbe ovat esseekokoelmallaan (2012) luonnehtineet.

Kirja herättää ajatuksia. Senaatintori on paikka, jolla on merkityksiä, ja monilla suomalaisilla on oma Senaatintorinsa. Valtaosalle se lienee paikannimi historian koulukirjoissa, kenties tuttu kuvataiteenkin oppitunneilta. Helsinkiläisille se voi olla aukio, jota sivutaan autolla tai ratikalla. Monet kävelevät pitkin sen laitamien jyhkeitä käytävälaattoja ja toriaukion napakoita nupukiviä. Jotkut oikaisevat tuulisen aukean poikki, kenties vilkaisten mahtavia rakennuksia ja väistellen kameroilla tähtääviä turisteja.

Merkkipaikoille muodostuu oma paikan henkensä, genius loci, jota kunkin kävijän henkilökohtaiset muistikuvat vielä vahvistavat. Astellessaan pitkin torin reunuksien kivilaattoja on kulkija osa historian näyttämöä ja ajallista jatkumoa. Näillä kivillä ovat menneet sukupolvet kulkeneet: Bobrikov, Schauman, Seyn ja Mannerheim, presidentit ja pääministerit, Juri Gagarin, Leningrad Cowboys ja jääkiekon maailmanmestarit. Tätä arkkitehtonista kokonaisuutta on ihailtu itsenäisyyspäivän juhlavalaistuksessa. Tuolla yliopistolla on opiskeltu, kuunneltu sinfoniaorkesteria ja Esa Saarisen leiskuntaa. Paikan henki on väkevä. Näissä avarissa saleissa, tällä suurella aukiolla ihmisen ikiaikainen tarve kuulua yhteisöön saa moniulotteiset mahdollisuutensa.

Pähkinänkuoressa
● Kenelle? Suomen historiasta kiinnostuneelle, helsinkiläiselle, Senaatintorin kulkijalle, esteetikolle.
● Mihin aktivoi? Miettimään Suomen historiaa, Senaatintorin tapahtumia ja merkityksiä.
● Mitä merkittävää? Kuvaesitys Suomen historiasta viimeisen parinsadan vuoden ajalta Helsingin Senaatintorin näkökulmasta.

Lisää aiheesta
● Kervanto-Nevanlinna, Anja & Kolbe, Laura. 2012. Senaatintori – Suomen sydämessä: esseitä. Helsinki: Siltala

Kiinnostaako tämä?
Tossavainen, Mari. 2016. Emil Wikström – kuvien veistäjä. Kirjokansi 139. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Kuva. Mokkakuppi: Greta-Lisa Jäderholm-Snellman, Arabia 1932–1949, koriste maalattu käsin, signeerattu. Lusikka: Tillander.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s