Jään ja tulen maat

Kotisohvakin tuntuu keinuvan ja villatakkiin kietoutuu yhä tiiviimmin kun syventyy Auli Irjalan ja Hannu Aulinin purjehdukseen Atlantin halki Huippuvuorilta aina Etelämantereelle saakka.

Irjala, Auli. 2019. Jään ja tulen maat: Purjehdus Huippuvuorilta Tulimaahan. Helsinki: Alus ja Maine. Valokuvat: Auli Irjala ja Hannu Aulin. Kansikuva: Fredrik Eriksson. Ulkoasu ja taitto: Savumerkki, Tiina Herttua ja Jaakko Herttua. Kartat: Jaakko Herttua. 256 s. ISBN 9789529414949 pehmeäkantinen.


Purjealus Mantalla  2010-luvulla toteutettu matka jään ja tulen maille oli juuri niin vaihteleva kuin se merillä tapaa olla: myrskyinen tai rasvatyyni, kohmeinen tai hautovan kuuma, aina kuitenkin arvaamaton ja vaarallinenkin. Alun reitinvalinta johti Suomenlahdelta jokia pitkin Vienanmerelle, sieltä edelleen Jäämerelle ja Huippuvuorille. Pohjoiskalotti tuli näin valloitetuksi, ja kokka suunnattiin kohti etelää. Pysähdyttiin Norjassa ja Irlannissa, vietettiin kuukausia Kanariansaarilla. Etelä-Amerikan itärannikon sivuaminen vei puoli vuotta ja Tulimaassa majailtiin kokonainen vuosi. Etelämantereen vierailu toteutui väkevästi helmikuussa 2016, etelänkesällä. Vielä jatkettiin Etelä-Amerikan länsirannikolle, jonne taival päättyi vuosia alkamisensa jälkeen.

Liki viiden vuoden ja tuhansien kilometrien matkan kirjoitusaiheissa ei ole pulaa, vaan kyse on valinnasta ja karsinnasta. Irjala kertoo purjehduksesta, satamayhteisöistä sekä reittien maineikkaasta historiasta merkkihenkilöineen. Rikas sisältö rosoineen on niin aidonoloinen, ettei paremmasta väliä.

Purjehduskuvauksissa käytetään alan kieltä, mikä tuo elävästi pärskeitä ja maininkeja lukijankin ruotoon. Maallikon ymmärryksen onneksi paikallisväri on maltillista, ja jotkut käsitteet kuten koilaus avautuvat asiayhteydestä, mutta esimerkiksi jiippi ja rib saavat selaamaan lopun käsiteluetteloa. Monet ilmaukset ovat englantilähtöisiä, suuhun sopiviksi sorvattuja. Merikartasta purjehtija näköjään edelleen käyttää merikortti-nimitystä.

Satamapaikoilla matkalainen saa huokaista kestovalppaudesta, huoltaa venettä ja omaa oloaan. Ärjyvät tuulet vellovat hyistä vettä jossain aallonmurtajan tai suojaavan niemen takana. Vuorten sylissä karujen rantojen elinehtoihin sopeutuneet yhteisöt, esimerkiksi maailman eteläisin kylä Puerto Williams, elävät omaa elämäänsä. Asukkaiden elinkeinona voi olla vaikkapa huvipurjehdusten järjestäminen antarktisille merialueille.

Aloin ymmärtää Antarktiksen lumovoimaa. Luonto oli kaunis ja mahtava, mutta samalla uhkaava. Jään määrä oli käsittämätön, miltei musertava. … Olimme haavoittuvia vankassakin veneessä emmekä olisi selvinneet kauan ilman apuvälineitä.” Irjala 2019, 207.

Historiaosuuksissa kuvataan napa-alueiden valloitusta esimerkiksi kuuma-ilmapallolla, koiravaljakoilla ja hiihtäen. Mursun- ja valaanpyyntiä tuovat sivuille aikansa rahanhimoa ja traaninlemua. Tutuista tutkimusmatkailijoista on valikoitu harvoin kuultuja tarinoita. Muun muassa Charles Darwin, Väinö Auer ja Otto Nordenskiöld, ”meidän” A. E. Nordenskiöldimme sisarenpoika, saavat persoonaansa tuoreita vivahteita.

Vaihtelevat, teknisesti onnistuneet valokuvat tuovat mykistävällä tavalla lukijan silmien eteen arktisten ja antarktisten alueiden huikeat maisemat: ilmassa väreilevän kylmyyden, valkeuden ja sinisen eri sävyt.

Karttoja on ilahduttavan paljon, mikä on tämän tyyppiselle kirjalle aivan välttämätöntä. Niissä on yritystä ja onnistumistakin, esimerkiksi sisäkannen matkakartta avaa yhdellä silmäyksellä kokonaisuuden, kun taas jotkin yksityiskohdat saattavat yllättää kuten meripeninkulmien englanninkielisten lyhenteiden käyttö tai janamittakaavan totetus.

Kirjan taittoon on paneuduttu. Erityyppiset tekstit kuten historia ja luonto on sijoitettu omille väripohjilleen, on yläotsikoita ja otsikkohierarkiaa. Tällaisia Tiina Herttuan ja Jaakko Herttuan lähettämiä savumerkkejä voisi yleisemminkin hyödyntää tietokirjoissa. Kirjallisuus ja hakemisto täydentävät kunnon tietokirjan keskeisten elementtien tarjottimen.

Valtameripurjehtijaksi kasvetaan vähitellen, eri vaiheiden kautta, kuten Irjala omaa kehitystään raottaa. Nöyrtyminen meren valtavuuden ja arvaamattomuuden äärellä on käsinkosketeltavaa ja saa lukijankin hiljaiseksi. Näin siis tullaan osaksi historiallista jatkumoa, suurta tarinaa, johon on kuulunut edistysaskelia mutta myös erheitä ja tragedioita. Runsaan kirjan välityksella lukijakin saa kokemuksesta hitusen, joka voi sytyttää väkeväkin kipinän arktiseen retkeen, ja kaipuu kylmään alkaa poltella.

Sekin lukija, joka ei kirjan luettuaan pakkaa reppuaan voi laiskanlinnastaan huokaista: hieno purjehdus, hieno kirja.

Pähkinänkuoressa
● Kenelle? Nojatuolimatkailijalle, purjehtijalle.
● Mihin aktivoi? Miettimään meriä, napa-alueita ja omia matkustusmahdollisuuksia. Suunnitelmaan omia seikkailuja. Toteuttamaan haasteita, unelmia.
● Mitä merkittävää? Purjehtijan elämää Atlantilla ja polaarisilla merialueilla 2010-luvulla.

Kiinnostaako tämä?
Virtanen, Rauli. 2018. Riosta Rotterdamiin: Suomalaisten merimiesten satamareissuja. Helsinki: John Nurmisen Säätiö.

2 Comments

Jätä kommentti