Papiksi syntynyt

Ojansivu, Osmo. 2019. Papiksi syntynyt: tie joka minulle annettiin. Sastamala: Warelia. Ulkoasu ja taitto: Mikko Ylinen.

Kirjan kansikuvaa pidetään hyvänä koukuttajana kun potentiaalinen käyttäjä tekee päätöksiä. Niin kävi myös tämän kirjan kohdalla: jalanjäljet elegantin harmaalla pohjalla, tyhjässä tilassa herättivät uteliaisuuden. Kirjan nimikin oli kiinnostava, papilla saattaa olla värikästä kerrottavaa, ja tie kertoi prosessista. Tekijä oli täysin tuntematon, ja kustantajan Warela-nimi toi mieleen kirjallisuuspalkinnon. Se saattaisi olla piilolupaus laadusta.

Muistelmakirja tuli siemaistuksi parilla istumalla, sen verran vetävää teksti oli. Alku lämmiteltiin tavanomaisesti lähisuvun, ydinperheen, lapsuuden ja nuoruuden parissa, kuitenkin ilman pitkäpiimäisyyksiä. Opintojen jälkeen edettiin ripeästi työelämään, jossa alkaakin aika draivi. Pirkanmaan vauraissa kunnissa tapahtui monenlaista 1970-luvulla ja siitä eteenpäin.

Pastori Ojansivun virkauralle jysähtää dramaattisia kiinteistöhankkeita. Tyrvään Pyhän Olavin kirkon korjaus, tuho ja jälleenrakennusvaiheet täyttävät muun viranhoidon ohella toimeliaan kirkkoherran päivät.

Myös seurakunnan siivon pinnan alla kuplii ja kohta jo kuohuu. Suvaitsevaisuus ja moniarvoisuus törmäävät ennen pitkää yhteen konservatismin kanssa.

Silmätikuiksi otetaan arkipäivän henkilökohtaisia asioita, jotka monissa yhteisöissä sivuutettaisiin epäoleellisina tyyliin ”ketä kiinnostaa”. Kirkon piirissä ne ovatkin hallintomenettelyjen, kanteluiden ja oikeusprosessien arvoisia, lähes elämän ja kuoleman kysymyksiä. Paha olo purkautuu tavalla, jota sivusta katsoen voi kutsua työpaikkakiusaamiseksi.

Lukija saa tietää kirjoittajan näkemyksen tapahtumista, muiden osapuolten kertomana tarina voi olla erilainen. Vaikuttava se joka tapauksessa on. Kirja saattaa aiheuttaa supinaa Sastamalassa ja jupinaa tuomiokapitulissa, sillä monia kirkonmiehiä mainitaan nimeltä. Kun hakemistojen puute on suomalaisten tietokirjojen kesto-ongelma, tuntuu poisjättö tässä oikealta ratkaisulta. Henkilöiden nostaminen luettelon avulla tikun nokkaan saattaisi korostaa heitä turhaan. Onkohan tässä kirja, joka pyritään vaikenemalla unohtamaan?

Kirjoittaja vapautuu kirjoittamisen edetessä. Teksti tihenee loppua kohti, ja se mistä alussa vaiettiin, kasvaa vähitellen maininnoiksi, siten pitemmiksi ilmaisuiksi ja viimein nimetyiksi käsitteiksi, syvällisiksi pohdinnoiksi. Ollaan keskeisten kysymysten äärellä.

Kirja piirtää kuvan lahjakkaasta ja toimeliaasta hengenmiehestä, joka on ihminen ihmisten joukossa, heikkouksineen ja vahvuuksineen. Hän erehtyy, myöntää olleensa väärässä, viljelee tekstissään huumoria sekä itseironiaa. Kun kirjoittajan toiveena on, että tässä kirjassa tulisi näkyviin yhden ihmisen ja papin oma kuva, voi lukija todeta tämän toiveen toteutuneen: kyllä, tuntuu että pappi Osmo Ojansivu on kirjan lehdillä piirtynyt tutun oloiseksi, kokonaiseksi persoonaksi.

Moderni kirkkotaide nousee Ojansivun kirjan yhdeksi johtoaiheeksi. Tyrvään Pyhän Olavin kirkon jälleenrakennusvaiheet kutsuivat kuvataiteilijat Osmo Rauhalan ja Kuutti Lavosen työhön. Heidän visuaalinen julistuksensa välittyy prosessikuvauksissa ja kuva-analyyseissä. Kirjan kansikuva osoittautuu yksityiskohdaksi Rauhalan taideteoksesta Seitsemäs päivä – Lepo. Sivuilla mainitaan myös kolmas huikea sakraalitaiteilija, Greta Skogster-Lehtinen, joka on loistanut tekstiilien alalla.

Kustantaja Warelia on mielenkiintoinen tuttavuus. Sivuillaan se kertoo panostavansa vanhanaikasen huolelliseen toimitustyöhön ja viimeisteltyyn ulkoasuun. Kirjan graafiset yksityiskohdat ja taitto kuvaliitteineen tuntuivat itsestään selviltä, kuten hyvässä kirjassa tuleekin olla. Kirjoittajan elämäntarina sai rauhalliset raamit sommittelusta vastaavan Mikko Ylisen käsissä.

Kolme teemaa erottuu Papiksi syntynyt -kirjassa ylitse muiden: rovasti Ojansivun kutsumustie, kirkon paikallishallinnon toiminta sekä Pyhän Olavin kirkon korjausrakentaminen ja moderni kirkkotaide. Kyllä sellainen sanottava on oman kirjansa arvoinen.

Pähkinänkuoressa
Kenelle? Papin työnkuvasta, seurakuntatyöstä ja modernista kirkkotaiteesta kiinnostuneelle.
Mihin aktivoi? Miettimään papin työn julkista puolta ja seurakunnan toimintaa.
Mitä merkittävää? Papin henkilökuva; kirkon paikallishallinnon, arvokonfliktin ja modernin kirkkotaiteen tapauskuvaus.

Lisää aiheesta
● Priha, Päikki & Svinhufvud, Leena; Skogster, Nina (toim.) 2019. Tekstiilitaiteilija Greta Skogster-Lehtinen. Helsinki: Maahenki.
● Rauhala Osmo, Lavonen Kuutti & Silveri Pirjo. 2010. Tyrvään Pyhän Olavin Kirkko: 101 kuvaa. St Olaf’s Church in Tyrvää: One hundred and one pictures. Helsinki: Kirjapaja.
● Tervo, Jouni (toim.) 2012. Osmo Rauhala – tapaus. Helsinki: WSOY.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s