Mikä vaivaa tuota lasta, joka eristäytyy, vastustaa auktoriteettejä ja kyseenalaistaa rutiinityöskentelyä? Hissukka piirtää omiaan ja takoo rumpujaan, mörökölli sulkee korvansa vanhemmilta ja typerältä opettajalta.
Uusikylä, Kari. 2020. Lahjakkuus. Jyväskylä: PS-kustannus. 287 s. Toimitus: Elina Sivula. Taitto: Juha Paakkolanvaara. Kansi: Marja Kastikainen. Tekstinhuolto: Anu Jäntti.
Entä jos lahjakas lapsi hakee siinä kanavaa itseilmaisuun? – Miten tätä voisi tukea, niin ettei hän päätyisi sisäiseen yksinäisyyteen muiden ymmärtämättömyyden syövereissä? – Tällaisiin ja muihin vanhempia ja kasvattajia askarruttaviin kysymyksiin saa vastauksia Lahjakkaat-kirjasta.
Professori Kari Uusikylä on tutkinut lahjakkaita Suomessa ja Yhdysvalloissa. Lahjakkaiden kasvatus (1992) toi hänet opetusalan ammattilaisten ja vanhempien tietoisuuteen. Näkökulmana on ollut esimerkiksi isän merkitys lapsen kehitykselle (1994), lahjakkaat naiset (2008) ja luovuus (2012). Perustana on koko ajan ollut lapsen tukeminen kasvussa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja täyteen ihmisyyteen.
Lahjakkuus-kirjassa Uusikylä kertoo aihepiirin tutkimushistoriasta, avaa sen peruskäsitteitä ja luokituksia. Hän esittelee lahjakkuustutkijoita, heidän joukossaan amerikkalainen Howard Gardner. Tämän moniälykkyysteoriaa valaistaan myös suomalaisilla esimerkeillä. Yksilötasolta lahjakkuudessa edetään yhteisötasoon: perheen, koulun ja yhteiskunnan merkitykseen lahjakkaan lapsen ja nuoren kannalta.
Kirjoittaja osoittaa sanansa vanhemmille, opettajille ja kasvattajille. Äidille ja isälle paljastuu kuuluuko itse herkkuvanhempiin tai kultamitalivanhempiin, vai sittenkin kirjanoppineisiin vanhempiin. Ja mielessä voi herätä epäilys: eihän vaan lapsukaista riistetä emotionaalisesti?
Tutkimustietoon perustuvat kasvatusohjeet ovat usein yleispäteviä riippumatta lapsen lahjakkuuden laadusta. Painokkaasti tuodaan esille tasapainoisen lapsuuden merkitys, ja kilpailuhenkisen koulutuksen potentiaaliset ongelmat. Humanistinen ihmiskäsitys on etusijalla, ja luonnontieteellinen puoli kuten moderni evoluutioteoria tai ihmisen geneettiseen käyttäytymiseen liittyvä kilpailutarve tulevat kapeammin esille esimerkkitapauksissa ja lahjakkuuden perustassa. Ympäristöön suuntautuva gardneriaaninen naturalistinen älykkyys on esillä vain vaimeasti ja spatiaalisenkin älykkyyden sovellukset ovat taiteiden puolelta.
Jos tekstin tutkimustulokset, ohjeet ja muistilistat tuntuvat hengästyttäviltä, voi niistä nauttia kulauksen kerrallaan. Elämänkokemuksen kyllästämiä virkkeitä tekee mieli makustella ja analysoida pitkään, esimerkiksi tällaista (s. 89): ”Suomalaisen yhteiskunnan vaurastumista ja onnellisuutta ei ratkaise kilpailukyky vaan lasten ja nuorten sisäinen psyykkinen turvallisuus, terve minäkuva ja usko siihen, että elämä on hyvä. Ahdistuneet sopeutuja-suorittajat eivät pysty luomaan ja kehittämään uutta. He yrittävät jaksaa iltaan saakka.”
Persoonalliset esimerkkikertomukset ovat valaisevia, hauskoja – tai järkyttäviä. Äänessä ovat urheilijat, ja toistuvasti viitataan taiteilijoihin, esimerkkinä vekkuli tarina musikaallisen miehen kasvusta yhdessä klarinetin kanssa. Kirjoittaja antaa puheenvuoron myös tunnetulle taitoluistelijalle; sielläkin tulisi kasvattaa ihmisenä ehjiä taide- ja liikuntapersoonia, ei vain näppärän nopeita jäätyöntekijöitä. Myös kirurgitiimin suorittama kasvojensiirtoleikkaus antaa ajateltavaa lahjakkuuden näkökulmasta katsottuna.
Lukijan ajatukset menevät kirjan myötä koulun arkeen, missä korostuu inklusiivisuus, eli mahdollisimman monet lapset pyritään kouluttamaan yhdessä, tukea tarvitsevia auttaen. Tällä periaatteella on etunsa, mutta samalla myös helposti jätetään kognitiiviseti lahjakkaat lapset vähälle huomiolle. Nämä kun selviävät ilman opettajaakin tai älykkäinä peittävät kykynsä ja erityistaipumuksensa saadakseen olla rauhassa. Opetus painottuu helposti heikkoimman oppilaan tason mukaan, ja opettajan aika menee heidän kanssaan, lahjakkaat saavat pärjätä miten parhaiten taitavat, kenties kaveria auttaen. Kouluissa on erityisopettajia, mutta heidän fokuksessaan ovat apua tarvitsevat lapset, itse en muista koskaan kuulleeni heidän tukeneen muunlaisia lapsia. Lahjakkaat lapset ovat selvästi marginaalissa. Joko heille nyt tulisi tilaa?
Lähdekäsittelyssään kirja on verkkoajan opus. Tekstissä viitteet on useimmiten jätetty tietoisesti pois, mutta lopussa tarjotaan laaja kirjallisuusluettelo. Kun teksti perustuu lukuisiin tutkijoihin, voi olla vaikeaa osoittaa yhtä ainoaa teosta, johon lähdemerkintä viittaisi. Kirjan tietojen avulla lisävalaistusta voi hankkia helposti verkosta. Saalistajan vastuulle jää sitten tuloksen painoarvon ja luotettavuuden arviointi. Asia- tai henkilöhakemistoa kirjassa ei ole, ne eivät ole juurtuneet suomalaiseen tietokirjakulttuuriin.
Graafinen yleisilme on helposti lähestyttävä. Tummanharmaa, sopivan kokoinen kirjasin yhdessä ilmavan rivivälin kanssa tukevat teknistä luettavuutta. Sivun kevyet yläotsikot muistuttavat luvun teemasta hyppäämättä kuitenkaan silmille. Kirjan toimitustiimi on mainittu alkulehdellä; tavallisesti kulisseihin jäävät oman alansa taitajat ja samalla vastuunkantajat on mukavaa tietää nimeltä. Tapa näyttää hiljalleen yleistyvän kustantamoissa.
Kirjaa voi pitää päivitettynä yhteenvetona kasvatustieteen professori Uusikylän lahjakkuusajattelusta. Populääristä perusteoksesta nousee esiin lahjakkuuden ja luovuuden monitahoisuus: kaikki ovat jollain tavalla kyvykkäitä. Uusikylä kannustaa kehittämään näitä ominaisuuksia ja luottaa kasvatuksen ja opetuksen voimaan.
Lahjakkuus antaa ajattelun aiheita kasvattajille, valmentajille ja vanhemmille. Se voi aiheuttaa vihlaisuja äidin ja isän sydämessä tekemisistä ja tekemättä jättämisistä – ja lääkkeitä tilanteen korjaamiseen. Opettajalle se kauhoo suuntaviivoja ja ideoita erilaisten lahjakkuuksien päivittäiseen ohjaamiseen kunkin henkilökohtaisten kykyjen kehittämiseksi. Valmentajalle avautuu näköaloja erikoislahjakkuuden taitojen hiomiseen parhaaseen kukoistukseen, pitäen samalla huolta hänen kokonaispersoonastaan. Kirjasta saa ajatuksia organisaatioiden moniarvoiseen luovuuden tukemiseen. Jokaiselle kirja tarjoaa aineksia omien taipumusten kehittämiseen, lähimmäisen ominaisuuksien ymmärtämiseen ja ihmisenä kasvuun.
Pähkinänkuoressa
● Kenelle? Kasvattajille, opettajille, alan opiskelijoille, vanhemmille. Aikuisille, jotka haluavat ymmärtää omia ja lähimmäistensä kykyjä.
● Mihin aktivoi? Miettimään lahjakkuuksien kirjoa, asemaa koulussa ja muualla yhteiskunnassa, havaitsemaan piilolahjakkaita, tarkistamaan omaa suhtautumista erilaisiin kykyihin.
● Mitä merkittävää? Kasvatustieteen tutkijan yhteenveto älykyydestä ja lahjakkuuden eri ilmenemismuodoista sekä monipuolisesta kasvatuksesta kotona ja koulussa.
Aiheesta lisää
● Gardner, Howard. 2006. Multiple Intelligences: New Horizons. New York NY: Basic Books.
● Martela, Frank & Jarenko, Karoliina (toim.) 2017. Itseohjautuvuus: Miten organisoitua tulevaisuudessa? Helsinki: Alma Talent.
● Sinkkonen, Jari. 2015. Nerouden lähteillä: suurten säveltäjien hauras elämä. Helsinki: WSOY.
● Uusikylä, Kari. 1992. Lahjakkaiden kasvatus. Helsinki: WSOY.
● Uusikylä, Kari. 1994. Isät meidän: Luovaksi lahjakkuudeksi kasvaminen. Jyväskylä: PS-kustannus.
● Uusikylä, Kari. 2008. Naislahjakkuus. Jyväskylä: PS-kustannus.
● Uusikylä, Kari. 2012. Luovuus kuuluu kaikille. Jyväskylä: PS-kustannus.
Kirjala 
3 Comments