Atk-konkari palveluyhteiskunnassa

Lindgren, Minna. 2019. Kaukorakkaus. Helsinki: Teos. 233 sivua.

Kauko Koskinen, 82 v, Tilastokeskuksen ATK-arkiston vetreä ex-päällikkö, elää ahkeraa arkeaan. On ruuanlaittoa ja pyykkäystä, silitystä ja siivousta. Kaupasta pitää etsiä quornia samassa huushollissa asuvalle pojalle (55 v), joka valmistautuu e-urheilukisoihin yhdessä pojanpojan (28 v) kanssa. Työn lomassa mielessä häilyy muistoja menneistä kongressimatkoista ulkomaille ja hetkistä salaperäisen Liisan kanssa.

Eikä juonesta sen enempää, mutta sivuilla on kyllä säpinää, ja vanhoissa kalenterissa vilkkuu mustia palloja. Stockan portaissa kohdattu tyttö päräyttääkin positiivisesti (s. 65): ”Vittu, mikä teräsvaari!” Mutta on hän myös napalanko.

Toimittaja Minna Lindgren tunnetaan musiikkiohjelmistaan ja -kirjoistaan sekä terävistä ikäihmisten yhteiskuntasuhteiden puheenvuoroistaan. Mieleen palaavat mainio Ehtoolehto-trilogia (2013–2015) ja eloisa, puolisonsa hiljattain haudannut rouva, joka ei ollut iloinen vaan Vihainen leski (2018).

Kaukorakkaus jatkaa samoilla linjoilla Lindgrenin aiempien yhteiskuntakriittisen teosten kanssa. Hän havainnoi työelämän jättäneiden henkilöiden kohtelua yksityisissä ja julkisissa palveluissa kuten terveydenhuollossa, rahoituslaitoksissa, liikennevälineissä, kaupoissa ja ravintoloissa.

Kirjassa kuvataan myös aikuisten lasten ja ikääntyvien vanhempien välisiä suhteita. Mihin kaikkeen omaishoitajuus ja edunvalvonta taipuvat? Kuka on oikeastaan huoltaja ja kuka huollettava? Miten käytetään taloudellista valtaa peräkammarin poikien kommuunissa?

Lindgren pyörittää aihettaan monesta näkökulmasta. Tekstissä yhdistyvät menneisyys ja nykyisyys, pragmaattisuus ja kulttuurinnälkä, fyysisyys ja psykologia. Kipeitä asioita käsitellään aseista voimakkammalla: huumorilla. Vain ammatillisesti taitava, kypsä ja itsekin elämää nähnyt kirjoittaja pystyy tällaiseen.

Faktiokirjassa yhdistyvät tosielämä ja mielikuvitus. Kirjan voi lukaista kepeänä koiraskalkkunan seikkailuna, jossa atk-patu hortoilee verkossa selvittäen virtuaalisen etäsuhteen ratkaisuja ja voittaa ohimennen nettipokerissa. Muistojen virrassa operoidaan käsitekimaralla, josta tulee esiin tieto- ja viestintätekniikan evoluutio reikäkorteista sekä tietokonepohjaisesta arkistoinnista pilvipalveluihin, tekoälyyn ja robotteihin. Samalla ilmenee arkikielen vuosikymmenten kehitys arkistopäällikön korrekteista ilmauksista moderniin sekaslangiin; ja jos esimerkiksi käty tai bondaus eivät kuulu aktiivisanastoon auttaa Urbaani sanakirja. Kirjaa voi myös lukea yhteiskuntakriittisenä teoksena, joka avaa senioreiden kohtelua mukapalveluissa. Ja vielä sitä voi lukea henkilökohtaisten merkitysten, kaipauksen ja inhimillisyyden dokumenttina.

Pähkinänkuoressa
● Kenelle? Sennuille, erityisesti tietotekniikkafriikeille, aikuislasten vanhemmille.
● Mihin aktivoi? Miettimään aikuislasten ja vanhempien välistä suhdetta, työelämän jättäneiden ihmisoikeuksia yhteiskunnassa.
● Mitä merkittävää? Faktan ja fantasian rikastama yhteiskuntakriittinen kuvaus asiantuntijaveteraanin nuoruudenrakkauden etsinnästä ja elämästä lastensa passarina.

Aiheesta lisää
● Lindgren, Minna. 2013. Kuolema Ehtoolehdossa. Helsinki: Teos.
● Lindgren, Minna. 2014. Ehtoolehdon pakolaiset. Helsinki: Teos.
● Lindgren, Minna. 2015. Ehtoolehdon tuho. Helsinki: Teos.
● Lindgren, Minna. 2018. Vihainen leski. Helsinki: Teos.
● Linna, Vieno. 2018. Tuntematon sotelas. Soteromaani eli sairas kertomus. Joensuu: Viestintätoimisto Kirjokansi.
● Urbaani Sanakirja. 2007–2020. Turku: Nixarn. <https://urbaanisanakirja.com>. Luettu 22.2.2020.