Maaherra Hannele Pokka tärisee helikopterin kapealla penkillä roottoria resonoiden. Matkatavaroissa on jakkupuvun ja korkokenkien lisäksi lämpimiä villapaitoja, ehkä toppahousutkin.
Pokka, Hannele. 2020. Arkangelista itään: Matkoja kuvernöörien Venäjällä. Helsinki: Otava. 409 s.
Arkangelin alue, Komin tasavalta, Hanti-Mansia, Krasnojarskin aluepiiri…
Hannele Pokan muistelmat kertovat vuosituhannen vaihteesta, jolloin hän oli Lapin läänin maaherrana rakentamassa yhteistyötä muiden pohjoisalueiden kanssa. Laaja sirkumpolaarinen toimintaympäristö hajanaisine liikenneverkkoineen edellytti ennen videoneuvottelujen aikaa fyysistä liikkumista. Niinpä kirjassa ollaan yhtenään matkalla: Tupolev-lentokoneella, helikopterilla ja väliin autolla, vaikka sitten peilijäisellä tiellä 500 kilomeriä. Matkataan kelirikkoista Muurmanskin tietä, poiketaan kahville Sodankylän teboilille ja lounaalle Ivalon essolle.
Ratahankkeita, rajanylityspaikkoja; piirakoita, poroa, sianlihaa; vodkaa, samppanjaa …
Usein liikutaan Venäjän federaation pohjoisalueilla, missä elinkeinot vaihtelevat paimentolaisuudesta alkutuotantoon ja brutaaliin jalostukseen. On porotaloutta, kaivostoimintaa, energiantuotantoa ja metalliteollisuutta. Tehokas metsätalous puuttuu, ja palveluammateista leijuu vasta haaveen höytyviä.
Kulttuurit ovat vaihtelevia ja sosiaaliverkostot hakusessa. Muutama vuosi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ovat vanhat käytänteet valekuolleita ilman kuoppausta, ja uutta etsitään haparoiden. Vaaditaan fyysistä kestävyyttä ja sitkeyttä. Jos jaksaa matkustaa, istua ja valvoa, kestää tosiruokaa ja kansallisia virvokkeita, on oikea henkilö näihin kuvioihin. Toimintamalleja ei ole, ne pitää rakentaa itse. Lapin Ämmin luovalle diplomatialle on tilausta. Vaivaantuminen sovinismin sivalluksissa jää hymyn taakse ja nöyryytysyritykset omaan arvoonsa.
Alaska, Reykjavik; Arktinen neuvosto, Pohjoinen foorumi; Lipponen, Halonen …
Pohjoisia napa-alueita on myös Yhdysvalloissa ja Kanadassa, joten yhteiskokouksissa käydään niidenkin maaperällä. Matkakuvaukset sisältävät lukuisia kohteita, ja paikannuksessa auttaa sisäkansia koristava kartta. Siihen on valittu ainoa järkevä projektio: pohjoisnapa nököttää keskellä. Valtiotason aluejako tarjoaa hyvän yleiskuvan. Sekundaari aluejako ja nimistö sen sijaan hämmästyttävät, tasapaino kirjan asiasisällön kanssa notkuu. Lukija selviytyy kaivamalla verkosta tekstin kumppaniksi hyvän Arktiksen kartan.
Lyhyet luvut tekevät järeän asiapitoisesta tekstistä sulavaa. Viitteet johtavat lähteisiin, jotka ovat pääosin tiedotusvälineiden kuten Ylen ja päivälehtien aineistoja sekä kokouslausumia. Alueittainen henkilöluettelo ilman sivunumeroita luo yleiskuvaa, mutta ei vie eteenpäin. Harmillista, sillä hakemistojen avulla kirjan anti olisi entisestään tehostunut.
Yksilö, yhteisö; Rovaniemi, Helsinki, Arktis …
Pokka tarkastelee pohjoisia alueita eri organisaatiotasoilla. Mukana on paljon yksilönäkökulmaa alkuperäiskansojen huolista paikallispomojen valtapyrkimyksiin saakka. Hän luo myös silmäyksiä pohjoisten alueiden asemaan kotimaan sisäpolitiikassa, Euroopan unionissa ja globaalistikin. Tällainen monitasoinen tarkastelu tuo muistelmiin runsaasti kiinnostavuutta.
Yksityiselämäänsä maaherra päästää kurkistamaan verhon raosta. Luontoa harrastavan pienperheen äidin tukikohta on Rovaniemen Muurolassa. Vuonna 2008 perheenjäsenet asemoituvat uudelleen, ja Pokan nimikkeeksi tulee Ympäristöministeriön kansliapäällikkö pääkaupungissa. Syksyllä 2020 hän aloittaa Helsingin yliopistossa ympäristövastuun työelämäprofessorina.
Arkangelista itään on virkamiehen asiapitoinen arktisen yhteistyön lähihistoriankuvaus, joka on tähän saakka jäänyt kirjoittamatta. Aihetta on aiemmin sivuttu esimerkiksi pohjoisen politiikan (Helanterä & Tynkkynen 2002, Marshall 2018) ja kulttuuriyhteistyön näkökulmista (Riepula 2018). Sukulaiskansat ovat saaneet runsaasti huomiota Pälsin ja Donnerin kaltaisten ikonisten tutkimusmatkailijoiden jälkeenkin (muun muassa Flinckenberg-Gluschkoff 2011). Itäisten lähialueiden rakentaminen on kirvoittanut muistelmia (Koulumies 2012), ja matkaoppaita on laadittu niin sankareille kuin tavan tallaajillekin (Pöyhönen 2017).
Kirjalle on selvästikin tarvetta. Lukijan omista lähtökohdista riippuen 400 sivua voi lukea anekdoottikokoelmana, kronikkana tai näitä raskaamman sarjan muistelmana. Aikana, jolloin paikallinen ja globaali sulautuvat glokaaliksi on Arkangelista itään aikaansa seuraavan suomalaisen lukeneiston lukemistoon kuuluva teos.
Pähkinänkuoressa
● Kenelle? Pohjoisten alueiden yhteistyöstä, aluepolitiikasta ja elinkeinoista kiinnostuneelle. Kotimaan lähihistoriasta kiinnostuneelle.
● Mihin aktivoi? Ajattelemaan arktisten alueiden politiikkaa ja ihmisten erilaisia elinoloja siellä.
● Mitä merkittävää? Arktisten alueiden yhteistyön kuvaus Lapin läänin maaherran näkökulmasta vuosituhannen vaihteessa.
Lisää aiheesta
● Flinckenberg-Gluschkoff, Marianna. 2011. Siperian sylissä. Helsinki: Maahenki.
● Helanterä, Antti & Tynkkynen, Veli-Pekka. 2002. Maantieteelle Venäjä ei voi mitään. Helsinki: Ajatus-kirjat.
● Koulumies, Jyrki. 2020. Itärakentajat – työmailla Neuvostoliitossa. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS.
● Marshall, Tim. 2018. Maantieteen vangit. Kymmenen karttaa, jotka kertovat kaiken maailmanpolitiikasta. Suomennos Jaana Iso-Markku. Jyväskylä: Atena.
● Pöyhönen, Sari. 2017. Murmanskin matkaopas. Kemi: Nordbooks.
● Riepula, Esko. 2018. Eskon askeleet: omaelämäkerta. Helsinki: Into.
Kirjala 