Siperian alkuperäiskansoista, rakkaudella

”Siellä ihminen myötäilee luontoa, on sen osa – ei ulkopuolinen tarkkailija, vielä vähemmän alistaja. Veljenä on vaivaiskoivu, poro, tuuli, aurinko, ja sisarena ruohonkorsi, naali, sade, kuu.” Flinckenberg-Gluschkoff, 2011, 9.

Flinckenberg-Gluschkoff, Marianna. 2011. Siperian sylissä. Helsinki: Maahenki.
Ulkoasu: Marjaana Kinnermä. Värierottelu: Petri Kuokka, Aarnipaja Ky. Kartta: Marko Mäkinen. Piirrokset: Marianna Flinckenberg-Gluschkoff.


Marianna Flinckenberg-Gluschkoff on kulkenut Siperian hantien, mansien ja nenetsien parissa vuosikymmenten ajan. Mikä upea dokumentti ja kulttuurinen helmi matkoista koostettu Siperian sylissä onkaan! Huolellinen teksti, teknisesti viimeistellyt ja sisällöltään rikkaat kuvat, kauniisti taitettuna 253 avaralla sivulla, eikä paperin laadussa ole pihistelty.

Kielitaito ja kulttuurien tuntemus on avannut Flinckenberg-Gluschkoffille sellaisia ovia, jotka pysyvät suljettuina tavalliselle reissaajalle. Taitojen lisäksi on ollut rohkeutta ja joustavuutta ennakoimattomien olosuhteiden kohtaamiseen. Taustatietoja on kerätty sukeltamalla aiempien uskalikkojen matkoihin kirjallisuuden kautta. Näistä lähtökohdista syntyy menestyksellinen moderni tutkimusmatkailija.

Siperian alkuperäiskansojen elämäntapaa kuvataan kokonaisvaltaisesti. Usein koukataan käsityöperinteeseen, jota monipuoliset valokuvat havainnollistavat. Tutuiksi tulevat helmikirjailut, ornamentiikka ja onomapoeettisestikin hellyttävät ”kangasnykeröpäiset” nuket.

Synkkää myrskyä Siperian alkuperäiskansojen elämään tuovat maankamaran rikkaat öljy- ja kaasuvarat. Porotokat ja niiden laidunmaat eivät paljoa paina kun vaakakupissa on toisella puolella energian tuottamat dollarit ja eurot. Venäjä on öljy- ja kaasutuotannon suurvalta, jonka talous on riippuvainen niiden viennistä. Ristiriitaa kuvataan kirjassa välähdyksenomaisesti, selvästikin ensikäden tietoja on ollut vaikea saada.

Erittäin arvokas on kirjan luku Tundran etiketti – lyhyt oppimäärä. Siinä lukijaa ohjataan kädestä pitäen toimimaan Siperian ihmisten keskuudessa. Taustalla häilyy toive, että alueen maltillinen ekomatkailu voisi lisääntyä. Näin tundran asukkaiden elämäntavan tunnettuus lisääntyisi. Tärkeää on myös, että he saisivat saisivat tarpeellisia lisätuloja sekä verkostoja ja vaikutusmahdollisuuksista etujensa ajamiseen.

Tutkimusalueesta on kartta, häveliäästi kirjan lopussa, kuin ujosti anteeksi pyytämässä olemassaoloaan. Siperian kansojen ja luontoyhteyden ymmärtämiseksi se on aivan välttämätön. Aluetta olisi kannattanut kuvata muutenkin kun vain meren, parin joen sekä taajamien ja hallintorajojen avulla. Jo indeksikartta, napapiirin  ja mittakaavan lisääminen olisivat auttaneet paljon.

Lukijalle tarjotaan viitteitä ja lähdeluettelo, mutta asia- ja paikkahakemistoja kirjassa ei ole. Tämä on harmillista, sillä niiden avulla huolella tehty teos nousisi tietokirjojen asteikossa vieläkin ylemmäksi.

Itäisen rajaseudun kirjastosta lainaamani kappale kiilteli uutuuttaan. Onko todellakin niin, ettei tällainen hieno dokumentti ole kahdeksan vuoden aikana juuri liikkunut hyllystä eteenpäin?

Kirjaston kierrätyshyllystä löytynyt Flinckenberg-Gluschkoffin Pietarilainen polkuhevonen johdatti minut Siperia-kirjan lukemiseen. Kierrätyskirjan rooli tapahtumassa osoittaa, miten yksittäisen kirjan lukeminen voi olla sattumasta kiinni.

Pähkinänkuoressa
● Kenelle? Alkuperäiskansoista, Siperiasta ja arktisesta paimentolaisuudesta kiinnostuneelle.
● Mihin aktivoi? Ymmärtämään arktista paimentolaiskulttuuria. Pohtimaan paimentolaisuuden ja energiateollisuuden ristiriitaa, ottamaan siihen kantaan ja toimimaan oman näkemyksen mukaisesti. Matkaamaan alueelle.
● Mitä merkittävää? Silminnäkijän kuvaus Siperian hantien, mansien ja samojedien elämäntavasta 2000-luvun taitteessa.

Kirjallisuutta
● Flinckenberg-Gluschkoff, Marianna. 1992. Ugrien mailla. Suomalaisten tutkimusmatkailijoiden jalanjäljissä Obvirralta Uralille. Helsinki: Otava.
Flinckenberg-Gluschkoff, Marianna. 2013. Pietarilainen polkuhevonen: lapsuus kolmen kulttuurin katveessa. Helsinki: Tammi.
Flinckenberg-Gluschkoff, Marianna. 2017. Ilkikurinen kompassi: suunnistusta monen kulttuurin poluilla. Heinävesi: Valamon luostari.

 

2 Comments

Jätä kommentti