Minna Lindgrenin Armon Anneli käsittelee eksistentiaalisia elämän, kuoleman ja kärsimyksen kysymyksiä arkiseen kepeyteen verhottuina.
Lindgren, Minna. 2021. Armon Anneli. Helsinki: Teos. 228 sivua.
Kuuttakymppiä kolistelevan eläinlääkäri-Annelin elämässä riittää draaman aineksia. Pavarotti-sonni ei ota kuollakseen, buldoggi sensijaan kuolee vahingossa, terapeutti-alpakka on työkyvytön, Romeo-agamaa masentaa ja farmari sikoineen janoaa hätälääkintää. Lisäksi vielä eläinten kaltoin kohtelua, perheväkivaltaa ja saattohoito-omainen harvinaissairauksineen.
Elämän sontakourun, väkivallan ja kaltoinkohtelun keskellä on myös välittämistä, inhimillistä ja eläimellistä lämpöä, yhteenkuuluvuutta ja apilavainioiden medentuoksua. Parantajien ahdistusta lieventävät Beethovenin kvartetot, Bachin partitat ja Shakespearen sitaatit. Eläinlääkäri saattaa oivaltaa kokonaisvaltaisen, monilajisen hoidon merkityksen Othellon tai Hamletin perhekunnan yhteydessä, ja ihmislääkäri ounastelee jotain samaa makuuhaavaisen kuolemansairaan kohdalla.
Väliin ei tiedä, kenen puolella Lindgrenin sympatiat ovat: kärsivien eläinten, ahdistuneiden lääkäreiden vain heidän potilaidensa. Kun eläinlääkäri tutkii asiakasta näytösluontoisesti omistajan mieliksi, valehtelee mahdollisista hoidoista, ennusteesta ja kustannuksista, ja naapurihuoneessa ihmislääkäri tekee melkein samaa, alkaa lukijalla kääntää sydänalaa. Ei sympatioiden suunnasta varmaan ole väliäkään, pääasia että lukija alkaa ajatella esille nostettuja asioita, kenties ensimmäistä kertaa elämässään.
Kirjailija Minna Lindgrenillä on tarinankertojan lahja, joka on moneen kertaan näyttäytynyt esimerkiksi kalkkunakirjallisuudeksi nimitellyssä Ehtoolehto-trilogiassa sekä Toivon ja Vihaisen lesken hahmoissa. Lisäksi tulevat lukuisat klassiseen musiikkiin pureutuvat kirjat. Tarinan siivin kirjailija tässäkin sivaltaa, makuasia on sitten lähteekö instrumentti laukalle. Mistään karnevalisoinnista ei kuitenkaan ole kyse.
Kirjan suuri ansio on vaikeiden kysymysten esille ottaminen tarinan verhossa. Kuinka moni meistä lukisi tällaisen kirjan, jos se olisi pelkkä tietokirja eutanasiasta? Nyt lukijoita viekoitellaan vetävän tarinan imussa ajattelemaan näitä teemoja, mehevien ja aidonoloisten toimijoiden avulla, ihan pikkuisen provosoiden. Tulos sijoittuu faktan ja fiktion suloiseen välimaastoon, jossa totta on kuitenkin enemmän kuin toinen puoli. Tässä siis hattaran kevyttä kesäpilveä lomalaiselle ja raskaan sarjan aivoeinestä sitä halajavalle.
Pähkinänkuoressa
* Kenelle? Elämän ydinkysymyksistä kiinnostuneelle. Lomalukemista etsivälle.
* Mihin aktivoi? Pohtimaan kärsimyksen, kuoleman ja eutanasian asioita ihmisen ja (muiden) eläinten kannalta. Kuuntelemaan nimettyä klassista musiikkia.
* Mitä merkittävää? Eksistentiaalisten kysymysten fiktiokuorrutteinen tarina.
Kiinnostavatko nämä?
* Lindgren, Minna 2018. Vihainen leski. Helsinki: Teos. 246 sivua.
* Lindgren, Minna. 2019. Kaukorakkaus. Helsinki: Teos. 233 sivua.
* Linna, Vieno. 2018. Tuntematon sotelas. Soteromaani eli sairas kertomus. Joensuu: Viestintätoimisto Kirjokansi. 231 sivua.
Kirjala 