Esko Riepula, Lapin vastavalo

Pohjoisen kulttuurivaikuttaja, professori Esko Riepula kuvaa Lapin yliopiston alkuhistoriaa ja puuskaista uraansa vauhdikkaissa muistelmissaan.


Riepula, Esko. 2018. Eskon askeleet: omaelämäkerta. Helsinki: Into.


Lapsuuden ja nuoruuden aika alkaa 1940-luvulta koulusta, metsätyömailta ja yhtiöiden konttoreista Oulun liepeillä. Teollisuutta tapailevassa agraariyhteiskunnassa elanto raadetaan metsästä, ja elämä kovin erilaista kuin nykyisessä yltäkylläisyydessä. Ei tällaista enää ole, ja siksi kuvaus on merkittävää.

Pohjanmaalta Riepulan matka suuntautui kannustavien opettajien ansiosta Tampereelle. Yhteiskunnallisesta korkeakoulusta valmistuttuaan hallintotieteiden maisteri suuntasi takaisin pohjoiseen.

Tarmokkaan ja aikaansaavan miehen osaksi tuli Lapin korkeakoulun, sittemmin yliopiston perustaminen. Sillä ei ollut traditioiden taakkaa vaan kaikki piti tehdä ilman esikuvia, kuin justeerilla pystymetsästä. Vapaa oli vain hellaakoskelainen umpihanki. Junailuissa käytettiin luovuutta ja hengenvoimaa. Oli välttämätöntä, muuten asiat eivät olisi edistyneet.

Riepula kuvaa loputtomilta tuntuvia soittokierroksia, käyntejä ja lobbausta. Oli organisointia, suostuttelua, mielistelyä, painostusta ja jyräystä. Kavereina olivat Jaska, Manu ja Eki, ja yleensä kaikki järjestyi. Tapahtumia kuvataan väliin pilkuntarkasti, puheenvuorojen määrää ja kokouksen kellonaikoja myöten.

Välillä tuntuu nololle lukea mainintoja kiroilusta ja huutamisesta tai näkemyksiä vastapuolen loiskiehunnasta, kieroudesta ja narskutuksesta. Kerronnassa vilahtelevat suuttuminen, hämäysoperaatioit ja lehmänkaupat. Kuumimpia vaiheita kuvataan nimikkeellä Eskon sotapäiväkirja, joka kattaa 66 päivää kuten talvisotakin.

Mutta, mutta: turha on rintamailla nyrpistellä, kuviot ovat siellä samantapaiset vastaavissa organisaatioissa, ne ovat ehkä sokerihunnutettuja ja käydään mukasivistynein termein, muttei yhtään sen pehmoisemmin. Älykkäät ja koulutetut ihmiset taitavat tämänkin sektorin viimeisen päälle, leveyspiiristä riippumatta.

Korkeakoulutaistojen lomassa Riepula väittelee, ja niin tohtori on entistä pätevämpi kilvoittelemaan yliopistonsa puolesta. Matka jatkuu yliopiston rehtoriksi, jonka traditiokuvassa patsastelee renessanssimainen ruhtinas särestömäisen muhevassa värimaailmassa, taiteilija Fritz Jacobsenin tulkitsemana. Kuvaa sietää tarkastella, kirjoittaja on itse sen eloisuuteen tyytyväinen.

Lapin yliopistosta professori Riepulan piirit laajenevat. Pohjoisen ulottuvuuden puuhamies on mukana kalotin kansainvälisissä hankkeissa, usein käynnistäjän roolissa. Hän avartaa toimintaansa myös horisontaalisesti kunnallispolitiikkaan ja yritysmaailmaan.

Tämä on tarina professori Riepulan omatekoisesta kuningastiestä Lapinmaalla ja Pohjoiskalotilla sekä Lapin yliopiston rosoisesta alkutaipaleesta. Juhlapuhujan sanoin hän ”sytytti Lapin yliopiston valot”. Se ei ole vähän, ja näinkin voi asioita hoitaa. Sellaisesta lukeminen tekee hyvää myös Etelän kermalistolle.

Pähkinänkuoressa
Kenelle? Kotimaan valtapolitiikasta kiinnostuneille, yliopistosta kiinnostuneille.
Mihin aktivoi? Ajattelemaan kriittisesti vallanpitäjistä. Havaitsemaan erilaisia toimintatapoja.
Mitä merkittävää? Lapin yliopiston syntytarina, hallintomenettelyjen verkkoja ja professori Riepulan muistelmat.

1 Comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s