Monikulttuurinen tutkimusmatkailija

Flinckenberg-Gluschkoff, Marianna. 2013. Pietarilainen polkuhevonen: lapsuus kolmen kulttuurin katveessa. Helsinki: Tammi.
Flinckenberg-Gluschkoff, Marianna. 2017. Ilkikurinen kompassi: suunnistusta monen kulttuurin poluilla. Heinävesi: Valamon luostari.

Tietokirjailja Marianna Flinckenberg-Gluschkoffilla on elämänsä lähtökohtana rikas kulttuurinen perimä, kirjan sanoin ”kuin kansainliitto”. Suvussa on haaraumia suomalaisuuteen, suomenruotsalaisuuteen, venäläisyyteen ja eri puolille Eurooppaa. Kun tähän lisätään opinnot ulkomailla ja laaja kielitaito, saa spektri lisää sävyjä. Työskentely virikkeisessä ja liberaalissa yliopistoilmapiirissä, kosmopoliittien seurassa, laajensi osaltaan tekijän henkistä reviiriä.

Lapsuudenmuistojaan kirjoittaja kertoo teoksessa Pietarilainen polkuhevonen, jonka ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 2013 ja toinen, korjattu painos 2017. Hän jatkaa muisteluaan teoksessa Ilkikurinen kompassi (2017), jonka aikajänne painottuu 1950-luvulta näihin päiviin.

Pietarilainen polkuhevonen on syväluotaus monikulttuuriseen ja monisukupolviseen lapsuudenperheeseen 1940- ja 1950-luvun Suomessa. Värikkäät isoäidit Babuška ja Molja olivat tärkeitä henkilöitä pienen Mariašan elämää. Huvilakesiä Espoon saaristossa, herkän tyttösen leikkejä rannalla ja vesillä. Poikatyttö talikon varressa talleilla ja kiipeämässä kerrostalon tikapuille, seikkailemassa vinttikomeroissa Helsingin Töölössä. Isän veistämä polkuhevonen jakaa lapsen ilot ja murheet monta kertaa. Siitä muodostuu symbolinen taikakalu, joka kuljettaa tyttöä maailmasta toiseen, ja vielä teini-iässä sotahevonen lunastaa hänelle paikan poikaporukassa.

Lapsuus kolmen kulttuurin katveessa on kirjan nimikkeen jälkiosa. Mariaša elää kolmessa tasossa, hänellä katselee maailman menoa suomalaisen, venäläisen ja suomenruotsalaisen silmin. Samalla tulee selväksi kipeimmän kautta etteivät muut ihmiset useimmiten pysty tällaiseen, kun ei elämä ole siihen mahdollisuuksia antanut. Kulttuurien merkitys kääntyy kerrotun valossa loisteeksi. Se antaa lapsuudesta lähtien perspektiivejä elämän ilmiöihin, jotka näyttävät omanlaisiltaan riippuen siitä, mistä näkökulmasta niitä tarkastelee.

Ilkikurinen kompassi keskittyy tekijän lapsuuden jälkeiseen aikaan 1950-luvulta lähtien: opintoihin, matkoihin ja töihin. Marianna Flinckenberg matkusti viime vuosisadan puolivälissä kieliopintoihinsa läntiseen Eurooppaan, mikä oli siihen aikaan harvinaista. Kun kiinnostus ikonitaiteeseen 1970-luvulla kasvoi, laajenivat matkat Lännestä silloiseen Neuvostoliitoon. Jossain välissä solmitaan myös avioliitto, ja Gluschkoffiin nuori perhe asui pari vuotta Moskovassa. Lukija pääsee kokemaan välähdyksiä sosialistisesta järjestelmästä, missä mikään ei toimi mutta kaikki järjestyy. Pöytään kannetaan vodkaa, suolakurkkuja, sammen mustaa kultaa ja jälleen vodkaa.

Rinnan ikoniharrastuksen kanssa kasvoi kiintymys pohjoisiin alueisiin ja niiden ihmisten elämäntapaan. Aluksi matkattiin Suomen ja Norjan alueilla, sitten jo kiidettiin tuhansia kilometrejä yli aikavyöhykkeiden Siperian soiden yllä. Rämiseviä, täyteen ahdettuja lentokoneita, hakemassa sopivaa laskeutumispaikkaa porojen maille, kotakylän viereen. Mursun metsästystä, nahkaveneitä, taidekäsityötä, tšuktšiperinteitä. Ja kaiken yllä perinteisen elämänmenon hävityksen aavistus, kun alkuperäiskansojen ikiaikainen nautintaoikeus maihin ja mereen estetään, jotta öljy- ja mineraalivarat saadaan valtion hallintaan. Näistä matkoista on yksityiskohtaisia kuvauksisa kirjoittajan muissa teoksessa.

Hyvien muistelmien laatiminen edellyttää kunnon tarinaa, sen taitavaa kirjoittamista ja teknistä tarjontaa lukijalle. Viimeksi mainittu vaatii toimitustyötä, tuotteen graafista hiontaa. Molempiin kirjoihin liittyy erinomaisia valokuvia, jotka tuovat aikakauden visuaalisesti lukijan ulottuville. Tekstin luettavuutta olisi parantanut pitkien lukutekstien pilkkominen alaotsikoiden avulla. Harmi, ettei hakemistoja, lähdeluetteloa eikä lisälukemistoa ole. Jonkin verran kirjallisuutta on ripoteltu tekstin lomaan tai alaviitteiksi. Kun kertomuksessa liikutaan laajalla alueella, Pariisista Alaskaan, ja viivytään oudohkolla Pohjoiskalotilla olisivat kartat olleet suuri palvelus lukijalle. Kuka meistä hahmottaa ulkomuistista Siperian suuret etäisyydet tai jonkin Kamtšatkan sijainnin? Lukiessa tulee ikävä Sakari Pälsin vuosisadan takaisella tekniikalla laatimia yksinkertaisen selkeitä karttoja.

Kirjojen osuminen luettavikseni oli sattumaa. Ilkikurinen kompassi -kirjan kustantaja Valamon luostari ei tuotteitaan pahemmin mainosta. Teos oli parin ydinluonnehdinnan kera erään kirjaston suosituslistalla, ja jälleen diplomit Helmetin tilauspalvelulle: se kiidätti saataville aivan neitseellisen kappaleen. Pietarilainen polkuhevonen oli korkkaamattomana kotikirjastoni Espoon Tapiolan kierrätyshyllyssä. Kiitokset tuntemattomalle lukuelämyksen lahjoittajalle, Polkuhevonen palaa myös minulta kiertoon.

Näiden teosten lukemisen seurauksena monet muut Flinckenberg-Gluschkoffin teokset menivät tulevien lukukirjojen listalle. Kirjailija viittaa tekstissä kertomattomiin tarinoihin matkoistaan. Niitä, ja huolellisti toimitettuina, jää näiden makuun päässyt lukijajoukko kiinnostuneena odottamaan.

Pähkinänkuoressa
● Kenelle? Suomen lähihistoriasta ja vanhasta monikulttuurisuudesta kiinnostuneelle.
● Mihin aktivoi? Arvostamaan Suomen perinteistä monikulttuurisuutta.
● Mitä merkittävää? Pietarilainen polkuhevonen: Venäläis-suomalais-ruotsalaisen sivistyneistön elämää Suomessa 1930 – 1940-luvulla pikkutytön kokemana. Ilkikurinen kompassi: Ikoniasiantuntijan matkoja Länsi-Euroopassa, Venäjällä ja Pohjoiskalotilla.

Kirjallisuutta
Enroth, Paavo. 2018. Matka kultakauteen. Helsinki: Maahenki.
Flinckenberg-Gluschkoff, Marianna. 2011. Siperian sylissä. Helsinki: Maahenki.
Hentinen, Hanna & Vuola, Elina (toim.) 2018. Vaellus pyhiin. Ristisaattoja idän ja lännen rajalta. Sacred journeys. Orthodox processions in Eastern Finland. Helsinki: Kirjapaja.
Mikkanen, Raili. 2017. Elämäni ensimmäiset 90 vuotta: Sirkka Aminoffin elämää. Helsinki: Erkki Aminoff.
Montonen, Pia Maria. 2018. Wiurilan Anna Lisa: Arkea ja juhlaa Armfeltien kotikartanossa. Helsinki: Tammi.
● Pälsi, Sakari. 1919. Pohjankävijän päiväkirjasta: Matkakuvauksia Beringiltä, Anadyriltä ja Kamtšatkasta. Helsinki: Otava.
Tamminen, Marketta. 2017. Viipurin hopeat: hopeasepäntyötä ja kulttuurihistoriaa. Kirjokansi 147. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

2 Comments

  1. Päivitysilmoitus: Mazzarella matkalla – Kirjala

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s