Tie Teheraniin

Toimittaja Emma Vepsä matkustaa kevättalvella 2016 peukalokyydillä Tallinnasta Teheraniin, Iraniin. Hän poimii somesta muiden liftareiden vinkkejä, matkustaa julkisilla kulkuneuvoilla kaupungin ulosmenotien varteen ja nostaa peukalon pystyyn tai käden vaakatasoon. Siitä eteenpäin kaikki onkin kohtalon varassa. Rekka tai henkilöauto noukkii hänet kyytiinsä ja viestintä Alin, Orhanin tai kenties Philin ja Estrellan kanssa alkaa. Yhteistä kieltä ei useinkaan ole, mutta toimeen tullaan.

Vepsä, Emma. 2019. Tie Teheraniin – Peukalokyydillä Iraniin. Jyväskylä: Atena. Teksti ja valokuvat: Emma Vepsä. Kartat: Kauko Kyöstiö, Spatio. Ulkoasu: Ville Lähteenmäki.


Tiellä Teheraniin kuljetaan Baltian maiden halki pitkin Via Balticaa, sitten itäisen Keski-Euroopan maisemissa. Koetaan Euroopan unionin erityisjäsenten, Romanian ja Bulgarian kiemurat ja päädytään Aasiaan, Bosporin salmen tuolle puolen. Täällä kulttuuri on toisenlaista. Demokratian tilalle tunkee totalitarismi, vapauden paikalle säännökset ja rajoitukset, sekä rauhan korvaajiksi toistuvat konfliktit.

Kanssamatkalaisille peukalokyydin idea saattaa olla outo. Se voidaan leimata köyhyydeksi tai kritisoida köyhäilyksi, pummaamiseksikin. Matkalainen saa kyllä ilmaisen kyydin, mutta myös antaa toiselle paljon: näkemyksiään, mielipiteitään, asiantuntemustaan. Niiden ohella liftari jakaa eväitään, millä on konkreetin lisäksi myös symbolinen merkitys: ollaan kohtalotovereita yhteisellä matkalla.

Liftarina Emma Vepsä ei ole mikään untuvikko, vaan hänellä on tuhansien kilometrien verran kokemusta samalta ilmansuunnalta kuin tässäkin kirjassa. Hän on aikaisemmin matkannut Venäjän kautta Afganistaniin, nähnyt Kazakstanin, Kirgisian, Tadžikistanin ja Uzbekistanin (Vepsä 2018). Tuntenut ytimissään Aasian sisäosien mantereisen talven ja ihollaan hennon kevään heräämisen. Uskonut henkensä satojen ammatti- ja harrastelijakuskien huomaan, luottanut ihmisten hyvyyteen ja jakanut heille omaa persoonaansa.

Tietokirjailija Emma Vepsä kirjoittaa mikrotason kuvausta lukuisista yksilöistä ja heidän yhteisöistään. Hän taustoittaa kohteita kertomalla niiden yhteiskuntahistoriasta, esimerkiksi kurdikansan asemasta ja turkkilaisten moukaroimasta armenialaisten kansanmurhasta.

Ammattivalokuvaajan otokset ovat informatiivisia ja teknisesti viimeisteltyjä. Vepsän tapa jättää ne ilman kuvatekstejä toimii, kun hän itse tuottaa leipätekstin. Kuvaa koskevaa asiaa on nyt paljon enemmän kuin vain muutamia rivejä. Eloisa vaan ei levoton taitto tekee kirjasta sanojen ja kuvien dynaamisen liiton. Spation erinomaiset kartat täydentävät huolellista yleiskuvaa. Virheetöntä kirjaahan ei ole vielä tehty, ei varsinkaan alueista, joiden paikannimissä on translitteroituja kirjaimia.

Kirjan ideaformaatti on sama kuin tekijän edellisessäkin teoksessa Asvalttivolgaa etelään (2018): yksilötason empaattisia kohtaamisia, yhteiskunnallista taustaa, historiakouraisu ja hienot kuvat. Kun sama toistuu kymmeniä kertoja maasta toiseen, alkaa lukija jo miettiä rakenteen kantavuutta. Se mikä tuntuu ensimmäisessä kirjassa erinomaiselta, saa toisessa jo puuduttavan vivahteen. Pitäisikö otetta tästä eteenpäin rikastuttaa muilla näkökulmilla tai uudella punaisella langalla? Kun kuvattavana on viikkojen matkustamisen kaltainen alueellinen prosessi, on yhteiskunnallinen näkemys historiallakin tukevoitettuna yksipuolinen selittäjä. Luonnon asettamat rajat jäävät kovin kevyille maininnoille, lähinnä säätilan lyhyisiin kuvauksiin. Planetaarisen sijainnin määräämät ilmasto ja kasvillisuus yhdessä maankuoren ominaisuuksien kanssa asettavat näillekin alueilla varsin kovakouraisesti omat elämisen ehtonsa.

Lähi-Itä on aina ajankohtaisen maailman poliittisella paletilla. Tätä kirjoitettaessa lokakuussa 2019 Turkin joukot hyökkäävät Syyriaan siviiliväestöstä piittaamatta. Tie Teheraniin taustoittaa ympäristön tapahtumia omalla tavallaan. Kirja on sopivan tuore ruohonjuuritason kuvaus yksilöiden tunnoista ja sukeltaa valikoidusti historiaankin. Näillä ominaisuuksillaan visuaalis-tekstuaalinen teos lisää ymmärrystä näiden alueiden moninaisista juonteista ja ongelmista.

Pähkinänkuoressa
● Kenelle? Politiikasta ja yhteiskunnasta kiinnostuneelle. Nojatuolimatkailijalle, liftireissua suunnittelevalle.
● Mihin aktivoi? Ottamaan kantaa Lähi-Idän tilanteeseen, demokratiavajeeseen ja naisten asemaan. Suunnittelemaan omaa matkaa.
● Mitä merkittävää? Turkin, Iranin, itäisen Keski-Euroopan ja Baltian matkakokemusten kuvaus vuodelta 2016.

Lisää aiheesta
● Alaranta, Toni. 2019. Turkin historia: Atatürkista Erdoğaniin. Helsinki: Gaudeamus.
Hautajoki, Hilla. 2017. Keinutuolikaupunki ja Tulikärpästen kylä: Harharetkiä Latinalaisessa Amerikassa. Helsinki: Like.
Kankaanrinta, I. – K. 2019. Urban hitchhiking – kaupunkiliftaus. Espoo: Kirjala-kirjallisuusblogi.
Nummi, Heidi. 2015. Kerran kuljin ja kumarsin: 15 kuukautta Aasiassa. Helsinki: Finn Lectura.
Syed, Rami. 2018. Moottoripyörällä silkkitietä Oulusta Kathmanduun. Helsinki: Minerva.
Vepsä, Emma. 2018. Asvalttivolgaa etelään: peukalokyydillä Moskovasta Afganistaniin. Jyväskylä: Atena.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s