Ellen T. Pariisissa, Firenzessä ja Suomessa

Mäkijärvi Annukka, Schreck Hanna-Reetta & Turpeinen Iida. 2019. Ellen T. Helsinki: Teos. Ulkoasu: Annukka Mäkijärvi.

Toista sataa vuotta sitten oli koko lailla poikkeuksellista, että suomalainen neitonen meni Ranskaan tai Italiaan opiskelemaan. Näin kuitenkin teki kuvataiteilijan ammatista haaveileva fröken Ellen Thesleff (1869–1954). Hän opiskeli Pariisin ja Firenzen taidekouluissa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Näistä vaiheista kertoo sarjakuvakertomus Ellen T.

Manner-Euroopassa aikansa yhteiskuntaeliittiin kuulunut lahjakas Ellen T. liikkui kerman ja kansan keskuudessa tutustuen merkittäviin taidepersooniin. Yhdessä muiden suomalaisten opiskelijoiden kanssa hän harjoitteli, maalasi ja imi itseensä suuren maailman vaikutteita. Yhteyttä kotiväkeen, erityisesti mammaan sekä Thyra- ja Gerda-sisareen pidetään yllä kirjein, he myös vierailevat Ellenin luona.

Nyky-yleisö on päässyt tutustumaan Ellen Thesleffin taiteeseen hänen elämäkerrassaan Minä maalaan kuin jumala (Schreck 2017) ja laajassa näyttelyssä Helsingin Taidemuseossa (2019–2020). Uusi viestintäkeino tuli käyttöön vuonna 2019: sarjakuvateoksessa Ellen T. kuvittaja Annukka Mäkijärvi puki Hanna-Reetta Schreckin ja Iida Turpeisen käsikirjoituksen dynaamiseen, visuaaliseen muotoon.

Annukka Mäkijärven viiva tavoittaa 1800-luvun lopun tunnelmat eleettömästi ja tarkasti. Thesleffin elämänjaksojen yksilölliset värimaailmat hahmottavat niiden kokonaisuutta. Pariisiin saavuttuaan hän elää vielä ajoittain koti-Suomen vihreydessä vaikka elämäniloisen metropolin punainen syke tuntuukin jo vahvana. Mademoiselle astelee Pariisin kadulla mukanaan muita maalaustaiteen merkkihenklöitä kuten Magnus Enckell ja Hugo Simberg, myös Albert Edelfelt ja Helen Schjerfbeck kuuluvat seurapiiriin.

Firenze on aikuisen naisen sinisen sävyttämää maailmaa. Kuvioihin astuu merkittävä intellektuelli, Mies, ja Signorina T.  löytää violetin ja vahvan keltaisen palettiaan rikastuttamaan. Vuonna 1914 Euroopan historian lehti kääntyy, matkalainen palaa kotiin. Thesleffin elämän kolmas, ajallisesti pitkä jakso Suomessa käsitellään kirjassa lyhyesti. Lämmin vihreys leimaa aikaa Ruovedellä.

Jään katsomaan symbolistin elämäntarinan kansikuvaa. Siinä Thesleff täyhyilee yläviistoon topakkana, kädet puuskassa, inkaliljaa (Alstromeria) muistuttavien, omanlaistensa kukkien keskellä, kuten symbolistille sopiikin. Punainen on myös Pariisin jakson tunnusväri – sekö oli hänen merkittävintä aikaansa, ja miltä kannalta? Saiko hän silloin vahvimmat vaikutteensa, inspiraation tärkeimpiin töihinsä? Arvelen, että kysymysten esittäminen, oman kontaktin luominen taiteilijaan on tässä tärkeämpää kuin vastaukset.

Ellen T. on muutakin kuin sarjakuvakirja nimihenkilön matkoista ja elämästä. Se rakentaa Suomen kultakauden taiteilijoiden maailmaa Pariisissa 1800-luvun lopulla, rikastuttaa näkemystä heidän yhteisöstään ja sen toimintapuitteista. Samoin hahmottuvat Firenzen kulttuuripiirit ennen ensimmäistä maailmansotaa.

Ellen Thesleff piirtyy kirjasta vahvana oman tiensä kulkijana. Hän on myös eurooppalainen, maailmaa nähnyt, osallistuva persoona. Suomessa hän vaikuttaa hieman syrjässäkatsojalta. Taiteilija ottaa elämältä halukkaasti mitä sillä on annettavana, heittäytyen sen kuohuihin. Toisaalta hän myös mukautuu väistämättömään, esimerkiksi kuolemat mainitaan teoksessa tosiasioina, joita vastaan ei käy taisteleminen.

Sarjakuvamainen esitystapa tuo henkilöt arkiasuissaan lukijan ulottuville. Myös kirjan nimeke Ellen T. tuo taidemaalarin entistä lähemmäksi. Hän tuntuu tutummalta kuin ennen, mutta samalla sisin Ellen pysyy edelleen unenomaisena ja määrittelemättömänä kuin hänen häipyvän kevyt siveltimenvetonsa.

Kirjan kirjoittaminen, piirtäminen, toimittaminen ja julkaiseminen ovat suuria voimanponnistuksia. Alfred Kordelinin Säätiö, Otavan Kirjasäätiö, ja WSOY:n kirjallisuussäätiö ovat tukeneet kirjan valmistumista, Teos on hoitanut käytännön toimet. Näin ollen kiitos kirjasta kuuluu myös näille kulttuurivaikuttajille.

Pähkinäkuoressa
● Kenelle? Ellen Thesleffin ilmaisusta ja henkilöstä kiinnostuneelle. Suomen taiteen kultakaudesta, kulttuurihistoriasta kiinnostuneelle.
● Mihin aktivoi? Miettimään yhä syvemmin Ellen Thesleffin persoonaa. Miettimään kansainvälisten vaikutteiden merkitystä taiteilijoille sata vuotta sitten ja nykyään.
● Mitä merkittävää? Sarjakuva-välähdyksiä Thesleffin pariisilaiselämästä 1800-luvun lopulla ja Firenzen kaudelta 1900-luvun alussa sekä myöhemmistä tuokioista Ruoveden Muroleessa.

Lisää aiheesta
Schreck, Hanna-Reetta. 2017. Minä maalaan kuin jumala: Ellen Thesleffin elämä ja taide. Helsinki: Teos.

Kiinnostavatko nämä?
Granbacka, Camilla. 2019. Taide ja tunteet. Sigrid Schaumanin elämä. Suomennos Liisa Kasvio. Helsinki: Parvs.
Enroth, Paavo. 2018. Matka kultakauteen. Helsinki: Maahenki.
Järvinen, Laila (toim.) 1956. Ester Helenius: Omaa kertomaa. Hämeenlinna: Karisto.
Palin, Tutta. 2016. Ester Helenius: Värihurmion palvoja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura SKS.
Ruuska, Helena. 2018. Hugo Simberg: Pirut ja enkelit. Helsinki: WSOY.
Tossavainen, Mari. 2016. Emil Wikström – kuvien veistäjä. Kirjokansi 139. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

1 Comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s