Verkkokeskustelun verevät vuosikymmenet

Käsissä on suomalaisten verkkokeskustelujen historia, 1980-luvulta nykypäivään, neljä värikästä ja rosoista vuosikymmentä. Napakasti analysoituna, herkullisesti kirjoitettuna.

Suominen Jaakko, Saarikoski Petri & Vaahensalo Elina. 2019. Digitaalisia kohtaamisia. Verkkokeskustelut BBS-purkeista sosiaaliseen mediaan. Helsinki: Gaudeamus. Kansi: Satu Kontinen. 323 s. ISBN 978-952-345-038–7.

Digitaalisen kulttuurin turkulaistutkijat ovat hyökänneet aiheen kimppuun laajojen aineistojen, haastattelujen ja runsaan tutkimuskirjallisuuden avulla, laadullisin menetelmin. Professori Jaakko Suominen tunnetaan esimerkiksi somea tai pelaamista koskevista kirjoituksistaan. Dosentti Petri Saarikoski on paneutunut muun muassa tieto- ja viestintätekniikan historiaan käyttötapojen ja laitteistojen näkökulmasta. Tohtorikoulutettava Elina Vaahensalon erikoisalaa ovat verkkokeskustelufoorumit.

Teos asemoidaan (s. 34) historiallis-kvalitatiiviseen teknologia- ja mediatutkimukseen kuuluvaksi. Siinä siis käsitellään tieto- ja viestintätekniikan sovellusten, tarkemmin tekstipohjaisten verkkokeskustelujen lähihistoriaa, lähdekriittisen historiantutkimuksen menetelmin toteutettuna. Teoriaperustana on teknisen kulttuurin omaksuminen, jonka osalta tekijät viittaavat aiempaan, erinomaisen kiinnostavaan teokseensa (Saarikoski, Suominen, Turtiainen & Östman 2009). Tarkastelun ajallinen painopiste on vuosituhannen vaihteen tienoilla, 2000-luvun sosiaalisen median sovelluksia rouhaistaan tiivistetysti.

Kirjan nimi on aina herkkä paikka, se on osa tekijäidentiteettiä ja sisäänheittoviesti potentiaaliselle lukijalle. Digitaalisia kohtaamisia – tässäkin lienee pohdittu tarkkaan digitaalisuuden ja kohtaamisen vaihtoehtoja. Valitut käsitteet kuvaavat oleellisen verkon keskustelupaikkojen kuten purkkien, foorumeiden ja somen viestinnästä. Kyse on nimenomaan kohtaamisesta, osapuolet sitten valitsevat lähtevätkö peliin mukaan ja millaisella intensiteetillä.

Historiateoksen rakenteelle on tuskin ollut vaihtoehtoja: tässä noudatetaan kronologiaa, jossa on erotettavissa tekniikan, käyttäjäkunnan ja keskustelukulttuurin luonnehtimia kausia. Kirjan tehtävän tekijät muotoilevat näin (s. 29): ”Tavoitteena on luoda yleiskuva verkkokeskustelun ja digitaalisen vuorovaikutuksen ilmiöistä sekä niiden muutoksista.”

Kirjan alussa selvitetään keskeiset käsitteet, tarkastelun piiriin kuuluvat ja sen ulkopuolelle jäävät asiat sekä aineistot ja menetelmät. Tämä on tutkimustietoa jo itsessään: mikä verkkokeskusteluissa ja niiden laitteistoissa tietoliikenneyhteyksineen on oleellista, millaisia suuria linjoja kirjassa käsitellään, ja millaisilla käsitteillä operoidaan.

Runsaat lainaukset eri aikakausien sovelluksista tuovat kuvauksiin rehevää elämän makua. Tuntuu kuin kirjoittaja innostuisi itsekin palaamaan ajassa taaksepäin sovelluksiin, joista monista lienee omakohtaisia kokemuksia.

Petri Saarikoski vie mukanaan 1980–1990-luvun modeemien surinaan. Se johtaa purkkeihin missä irkkailaan ja messuillaan reaaliajassa, innokkaiden nörttien kanssa. Nimet ja nimimerkit kiihkoilevat laitteiden ja ohjelmointikielten keskinäisestä paremmuudesta, seriffien holhouksessa. Sivuilla vierailllaan Kukkaniitulla ja Neuvosto-Savossa, Paskanjauhantaa unohtamatta.

Jaakko Suominen ruotii yliopistopiireissä 1980-luvun lopulta lähtien kukoistaneita suomalaisia uutisryhmiä ja ulkomaisia Nyyssejä. Hän kuvaa tutkijoiden haltioitumista kun eteen avautuvat uudet mahdollisuudet: suora vuorovaikutus ilman suodattimia, viestinnän nopeus ja reaaliaikaisuus, pääsy loputtoman tuntuisiin informaatiovarantoihin, multimedia, kustannustehokkuus.

Internet-selainten mahdollistamaa monipalveluiden aikakautta 1990-luvun alkupuolelta lähtien käsittelee Elina Vaahensalo. Hän tekee eroa julkaisijalähtöisten portaalien ja aihelähtöisten foorumeiden välille ja analysoi niiden eroja sosiaalisen median palveluihin verrattuna. Tunnetut verkkopaikat kuten Demi.fi, Hommaforum, Suomi24, Vauva.fi, Ylilauta ja muut laudat asetetaan paikoilleen keskustelujen kokonaisuudessa. Tähän aikakauteen sijoittuvat myös monet tragediat, jotka vauhdittivat sekä verkkokeskusteluja että niiden valvontaa.

Mobiilin verkkokeskustelun historiaa valottaa Jaakko Suomisen kirjoitus. Jokamiehen ikoninen ase, kännykkä, on lyhyen historiansa aikana ehtinyt kokea käyttötapojen muutoksia ja eriytymistä. Kuvaukset Turun digitaalisen kulttuurin opiskelijoiden kännykkämuistoista yllyttävät lukijaakin vastaaviin mobiilitekniikan ja verkkokeskustelujen muisteloihin.

Viimeiseksi Petri Saarikoski käsittelee sosiaalista mediaa ja sitä edeltävien palvelujen pohjustavaa roolia.

Nykyisille verkkokeskustelijoille kirja tarjoaa yhteenvetoja ja yleistyksiä, joiden kohdalla voi kokea ahaa-elämyksiä: juuri noinhan asia on vaikken ole itse osannut sitä sanoiksi pukea. Verkkoveteraaneille, jotka ovat itse olleet vinguttamassa kähisevää modeemia, tuskailleet yhteyksien ja keskustietokoneiden hitautta tai tapittaneet himmeän ruudun nykivää, vihreää tekstiä, on luvassa nostagiahetkiä. Sivuilla tapaa nimeltä tuttuja guruja kuten Kari A. Hintikan, Timo Kiravuon ja Jukka K. Korpelan. Mieleen voi palautua oma lumoutuminen 1990-luvun alussa, jolloin tietoverkkojen kautta pääsi ensi kertaa virtuaalisesti jonnekin Argentiinaan, edes blondivitsejä lukemaan, näki maapallon avaruudessa lähes reaaliajassa, pystyi zoomaamaan Pallolle eri satelliiteista, ja alkoi oivaltaa välähdyksiä siitä mitä tämä kaikki saattoi merkitä kulttuurievoluutiolle. Jotkut puhuivatkin kognitiivisesta orgasmista. Kirjaa lukiessa saattaa pulssi nousta, hykerryttää, rinnassa ailahtaa ja hyvä ettei silmäkin kostu. Kokonainen aikakausi nyansseineen palaa mieleen.

Kirjan graafinen olemus on ajanjaksonsa näköinen. Pääpaino on tekstillä, joka on toteutettu isohkolla kirjasimella ja väljällä rivivälillä. Karut tietolaatikot rytmittävät asioita. Mukana on mustavalkoisia laitekuvia, pysäytyskuvia verkosta ja pari kuviota. Tällaisessa seurassa aidot ASCII-kuvat tuntuvat suorastaan herkiltä. Kuitenkin mietin että olisiko kirjan voinut tehdä graafisesti houkuttelevammaksi tärvelemättä aikakauden henkeä.

Laaja lähdeluettelo tyydyttänee vaativankin lukijan. Sinne vaan johtaa kivinen tie, yleinen tietokirjoissa. Indeksein merkityt lähdeviitteet vievät ensin luvuittaiseen viiteluetteloon, joka alkaa aina numero 1:stä. Sen jälkeen pitäisi tietää onko kyse tutkimuskirjallisuudesta, populaari- ja tietokirjallisuudesta vai kenties verkkodokumentista osatakseen mennä oikeaan luetteloon. Sormet eivät tahdo riittää kirjanmerkeiksi. Kunpa viitteet olisivat edes samalla sivulla kuin indeksit [huokaus].

Kirjoittajat rajaavat sähköpostiviestinnän ja sähköpostilistat tutkimuksensa ulkopuolelle, ja toteavat niiden ansaitsevan oman teoksensa. Todellakin: sitä me odotamme, varsinkin kun sähköpostilistat elävät edelleen vahvoina, ja erinomaisten listojen merkitys korkeatasoisien ammattitiedon viestinnässä on liioittelematta korvaamaton. Entä milloin saadaan muiden toimijoiden kuten moderoijien tai teknisen tuen muistelmia? Myös opetussovellusten luokkakäytänteiden analyysi odottaa koulumestariaan. Näistä kaikista lienee tymäkkää muistitietoa tarjolla.

On kulttuuriteko, että tavoitteittensa mukainen kirja verkkokeskustelun ja digitaalisen vuorovaikutuksen ilmiöistä on saatu aikaan. Kiinnostava sisältö koskettaa laajaa ihmisryhmää, mehän olemme itse olleet tuossa tavalla tai toisella mukana. Lukuisat alkuperäislainat vievät aikakauden maailmaan. Täsmäkäsitteet ja konstailematon suomenkieli antavat peruspirkollekin työkaluja omien muistojen käsittelyyn.

Digitaalisia kohtaamisia -kirjan suuri ansio on verkkokeskustelujen dynaamisen pääkuvan luominen sekä yksittäistapausten sijoittaminen sen kehityslinjoihin. Kuten Suominen toteaa (s. 257), on kyse virtauksista, ei seisovasta vedestä. Teos tarjoaa rutkasti asiaa, analyysejä, yhteenvetoja, pelkistyksiä ja verkkokeskustelujen ydinpiirteiden vuosittaisen yhteenvedon. Mallinnus jää tuonnemmaksi.

Pähkinänkuoressa
● Kenelle? Netinkäyttäjälle, joka haluaa itselleen jäsentyneen kuvan tekstipohjaisista verkkokeskusteluista ja niiden historiasta.
● Mihin aktivoi? Miettimään verkkokeskutelujen eri toimijoita ja kulttuureja. Näkemään nykysomen dynaamisena kehitysvaiheena. Miettimään verkkoviestinnän anonymiteetin merkitystä ja oikeutusta. Miettimään omaa verkonkäytön historiaa.
● Mitä merkittävää? Tutkimusperustainen yleiskuva verkkokeskustelujen kulttuuri- ja tekniikkahistoriasta Suomessa. Käsitteitä verkkokeskustelujen kuvaamiseen.

Lisää aiheesta
● Gaudeamus, Digitaalisia kohtaamisia -teoksen esittelysivut, sisällys. Helsinki: Gaudeamus. <https://www.gaudeamus.fi/digitaalisiakohtaamisia/>. Luettu 19.1.2020.
● Rahtu Toini, Shore Susanna & Virtanen Mikko T. (toim.) 2018. Kirjoitettu vuorovaikutus. Tietolipas 260. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
● Saarikoski Petri, Suominen Jaakko, Turtiainen Riikka & Östman Sari. 2009. Funetista Facebookiin: Internetin kulttuurihistoria. Helsinki: Gaudeamus.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s