Suru: tuo panssarinyrkki, rauta-antura, möykky ja monsteri, häilyvä haamu. Siltä ei säästy kukaan. Moni tarvitsee apua ja voi sitä myös itse antaa. Surun jäsentämiseen on keinoja.
Lahti, Tuuli (toim.) 2020. Suru. Helsinki: Duodecim. 221 s.
Kansi: Sanna-Reetta Meilahti. Liepeen kuva: Heidi-Hanna Karhu. Taitto: Harri Tienhaara. Piirroskuvat: Tiina Ripatti-Toledo. Kustannustoimittaja: Iiris Penttilä.
Kansanterveystieteen dosentti Tuuli Lahden toimittama kirja tuo suruun rakennetta, auttaa analysoimaan sitä. Aihetta käsitellään 24 erityisosaajan voimin, monesta näkökulmasta: kirjoittajina ovat teologit, psykologit, kulttuuriantropologi sekä lääketieteen, sosiaalialan ja hoiva-alan ammattilaiset, tukena vertaisjärjestöjen kokemusasiantuntijat.
Tarkastelun skaala ulottuu yhteisöistä perheiden kautta yksilöihin ja ihmiskehon reaktioihin aina hermoston ja hormonien toimintaan saakka. Liikkeelle lähdetään surun ilmenemisestä eri kulttuureissa. Tästä edetään surun olemukseen ja jakamiseen, alan järjestöihin. Sitten käännetään katse ihmiseen itseensä: kuolevan omaan sekä perheiden, puolisoiden, vanhempien ja lasten suruun. Aiheeseen mennään yhä syvemmälle kun tarkastellaan traumaattista surua ja siihen ajautuneille tarjottavia palveluja. Esille tuodaan psykososiaalisen tuen muodot ja etulinjassa työskentelevien ammattilaisten jaksaminen. Rinnan ammattilaisten ja vertaisasiantuntijoiden kanssa äänessä on surun kohdanneita ihmisiä, jotka kertovat omasta matkastaan.
Suru määritellään kirjan avaavassa Lukijalle-osassa kuolemaan liittyväksi suruksi. Käsiteltävänä on ihmiskeskeinen, kuoleman, kuolemanpelon tai vakavan sairauden kytkös. Aiheen määrittelystä olisi lukenut mielellään laajemminkin, sillä monet ahdistuksen aiheet jäävät kirjan ulkopuolelle, joskin ohjeita voi niihin soveltaa. Esimerkiksi kokonaisvaltainen luonnon hävittämisestä tai muunlajisten elävien olentojen kärsimyksen aiheutuva suru jää avoimeksi. Voineeko niitä laskea kirjassa nimetyksi äänioikeudettomaksi suruksi? Myöskin perheestä tai lapsista osattomaksi jääneen murhe jää katveeseen.
Graafinen olemus on samankaltainen kuin Duodecimin pari vuotta aiemmin ilmestyneessä Kiehtovat geenit -kirjassa (Jokela & al. 2017). Värilliset välilehdet jakavat tekstin jaksoihin, joiden luvut ja alaluvut on kerrottu kunkin jakson alussa. Erittäin informatiivinen ja toimiva rakenne, joka itsessään on tutkimustulos: näin surua ja tätä näkökulmaa voi jäsentää. Tässä tietokirjassa on myös asiahakemisto.
Kirjan kohdejoukko on laaja. Se sopii työssä surevia kohtaaville ammattilaisille ja heidän opettajilleen, alan opiskelijoille, itseasiassa kaikille, jotka haluavat surun olemusta analysoida. Selkeästi otsikoidut kappaleet, napakka rakenne ja runsas lähdeluettelo tekevät raskaasta aiheesta lähestyttävän ja informaatiomäärältään runsaan monipuolisen. Kirja auttaa käsittelemään tuota möhkälettä, jakamaan sitä osiin, tuntemaan sen avainkäsitteitä, joiden kautta voi hankkia lisätietoja kirjallisuudesta ja verkosta; tuloksena aineistoja, organisaatioita, asiantuntijoita ja vertaisverkostoja. Siis helpotusta suruun.
Pähkinänkuoressa
● Kenelle? Surevia kohtaaville ammattilaisille ja opiskelijoille; surun satuttamille, jotka haluavat sitä analysoida ja saada siihen apua.
● Mihin aktivoi? Hahmottamaan surun monia muotoja, tunnistamaan ja erittelemään omaansa, olemaan läsnä toisen surussa.
● Mitä merkittävää? Surun analyysiä ja sen tukimuotoja eri tiedonalojen asiantuntijoiden näkökulmasta.
Kirja kustantaja Duodecimin sivuilla
<bit.ly/Surukirja>. Luettu 8.2.2020.
Kiinnostavatko nämä?
● Huovinen, Sakari. 2019. Isän kädestä. Lauri Huovisen ensimmäinen elämä. Helsinki: Teos.
● Tavi, Varpu & Lahtonen, Riitta. 2019. Muistisairaan selviytymisopas. Jyväskylä: Docendo.
Kirjala 
1 Comments