Länsiafrikkalainen värikylläisyys tulvahtaa kirjasta lukijaa vastaan kuin kuumankostea ilmavirta. Sivuilla purskahtelee Guineanlahden rannikkokeskusten väkevä elämä.
Rinno, Soile. 2019. Afrikkalainen matkapuhelinjumala: kolmas elämäni Länsi-Afrikassa. Lappeenranta: Soile Rinno. Graafinen suunnittelu ja taitto: Nalle Ritvola.
Kirjassa liikutaan pienessä Beninin valtiossa, Grand-Popon kylässä. Kirjoittaja, museoalan asiantuntija Soile Rinno tuntee tienoot hyvin, sillä hän työskennellyt suomalais-afrikkalaisessa kulttuurikeskus Villa Karossa vuosikausia. Työkomennuksen jälkeen hän on palannut maahan lukuisia kertoja viisumin sallimille kolmen kuukauden jaksoille.
Päivitän Benin-tietoni verkosta pysyäkseni kertomuksessa rattailla. Entinen Ranskan siirtomaa on kooltaan kolmannes Suomesta, joten 12 miljoonaa asukasta (2019) merkitsee suurta väentiheyttä. Etnisiä ryhmiä ja kieliä on paljon. Trooppinen maatalous työllistää monia, bruttokansantuote ja inhimillisen kehityksen indeksi ovat alhaiset.
Soile Rinno johdattaa lukijaa Grand-Popon arjessa. Tutuksi tulevat hiekan kyllästämä pasaatituuli harmattan ja alava trooppinen rannikko kalastajaveneineen. Mereneläviä on Atlantin rannikolla tarjolla yllin kyllin, tuoreet langustit, taskuravut ja barrakudat kiikutetaan aamuisin korissa kotiovelle lajien vaihdellessa aina ilmojen ja merivirtausten mukaan. Omalla kylällä pistäydytään improvisoituihin kuppiloihin ja ihmetellään kirjaimellisesti kukkuroilleen lastattuja puskatakseja, joiden katolla on säkkejä, autonrenkaita, koreja ja mäkättävä vuohi.
Kaupungeissa kohdataan vellova väenpaljous ja värikkäät markkinat, jossa hajut, äänet ja kehokontaktit sekoittuvat omanlaisekseen aistimussinfoniaksi. Katukauppiaat esittelevät mehukkaita, kullanhohtoisia ananaksiaan ja maistuvia maapähkinöitään. Pian päästään hieromaan kauppaa torimatamin kanssa hengästyttävine ja uuvuttavine tinkimisineen. Menoa voi mutkistaa yhteisen kielen puute, sillä läheskään kaikki eivät osaa ranskaa.
Matkoilla rytkytetään pitkin kuoppaista tientapaista elämää nähneessä Opelissa ja korjataan kerta toisensa jälkeen pikkubussia. Kaupungeissa kätevintä on käyttää mopotaksia eli zemiä. Sinne vaan mopon tarakalle istumaan, mutta pimeän lähestyessa on parasta tarkistaa kyydin valojen toimivuus ja oman taskulampun kunto. Suurella kiertomatkalla vieraillaan naapurivaltioissa, joita ovat Togo, Niger, Burkina-Faso, Norsunluurannikko ja Ghana. Rajasotilailla hymy ei välttämättä häivähdäkään, ja rynkyt ovat tiukasti ojennuksessa.
Madame Soilen tarinat ovat peräisin usean vuoden ajalta. Niihin sisältyy monia henkilökuvia, ja tutuksi tulevat Odile, Léonie ja Virginie. Saamme kulkea palan matkaa yhdessä Abdullaïn, Alfan ja Walen kanssa rosoisessa nykyhetkessä, kaikin aistein. Historian painolastia kirjassa on vain perusteltu palanen, sillä Benin kuuluu entiseen Orjarannikon alueeseen.
Sivuille on mahdutettu runsaasti kuvia. Kohteiden rikkaat yksityiskohdat ja värivivahteet pääsevät parhaiten oikeuksiinsa sivun tai aukeaman kokoisina. Silmä lepää taiton pysyessä rauhallisena. Kirjassa on yksi laatuunkäypä kartta, joka havainnollistaa matkaa naapurimaihin. Runsaslukuisten paikannimien sijainti ei oikein avaudu, ja on tukeuduttava verkkokarttoihin, sillä taka-sisäkannen piirroksesta ei juuri ole apua. Hyvä tarina olisi ansainnut ripauksen kielenhuoltoa ja muita toimituspalveluja.
Afrikkalainen matkapuhelinjumala on kokoelma omakohtaisia tuokioita Beninissä ja naapurivaltioissa 2000-luvun alkuvuosina. Kirjan kantava voima ovat Soile Rinnon värikkäät tarinat, joita kuvat tukevat. Hän kertoo parhaimmillaan elävästi ja monipuolisesti. Kaikesta huokuu syvä kiintymys alueeseen ja sen ihmisiin. Kertomuksen välityksellä länsiafrikkalainen tunnelma tulee myös lukijan iholle.
Pähkinänkuoressa
● Kenelle? Afrikasta, vieraista kulttuureista kiinnostuneelle.
● Mihin aktivoi? Miettimään elämää tropiikin kylissä, missä väkeä, väestöryhmiä ja kieliä on paljon, yhteiskunta järjestäytymätön ja tekninen infra puutteellista.
● Mitä merkittävää? Länsiafrikkalaisen, itse koetun elämän kuvausta 2000-luvun alussa.
Lisää aiheesta
Suomalais-afrikkalainen kulttuurikeskus ja taiteilijaresidenssi Villa Karo. S. a. Helsinki: Villa Karon ystävät ry. <http://villakaro.org/>. Luettu 15.2.2020.
Kiinnostavatko nämä?
● Lahtinen, Toni. 2018. Norsunluukoira Rokka – ja maalaispojan matka myrskyn silmään. Helsinki: Tammi.
● Peltola, Pekka. 2017. Botswana: Afrikan timantti. Helsinki: Into.
● Vainio, Jari. 2017. Viidakkotohtori: Dokoto Jalin päiväkirjat 1987–1993. Helsinki: Johnny Kniga.
● Vakkuri, Juha. 2014. Afrikan sydämeen. Helsinki: Like.
Kirjala 