Ranskatar on aina chic, harkitusti pukeutunut, tyylikkäästi hivenen huolimaton, pysyvästi hoikka, pieni ja siro.
Heikkilä, Annastiina. 2018. Bibistä burkiniin eli totuuksia ranskatar-myytin takaa. Helsinki: Kustantamo S & S. Kannen ja ulkoasun suunnittelu: Jussi Karjalainen. Taitto: Vitale.
Nyky-Pariisia tunteva toimittaja Annastiina Heikkilä määrittelee kuvailemansa ranskattaren populaarikulttuurin luomukseksi. Kirjan alussa hän lupaa analysoida tuota hahmoa 2010-luvun lopun tilanteessa, jolloin kansallisen suuren kertomuksen rakennuspalikat niksahtelevat paikoiltaan. Luvassa on vanhojen myyttien ruumiinavauksia ja uusien hahmotusta.
Usean vuoden asuminen ja työskentely maassa ovat vieneet Annastiina Heikkilää tutkailemaan ilmiöitä ja organisaatioita sekä rakentaneet henkilöverkostoja, joiden avulla barokki- ja lasiovet avautuvat. Sivuilla kohdataan intellektuelleja ja feministejä, jotka kertovat ammattinsa olevan taidekriitikko, toimittaja, kirjailija, näyttelijä, historiantutkija tai poliitikko, välillisesti kohdataan myös pääjohtaja, ministeri, presidenttien puolisoita ja rakastajattaria.
Heikkilä käsittelee ranskattaren suhdetta moniin elämän alueisiin. Hän aloittaa tarraamalla Gallian kukkoihin tiukasti kiinni, eli seksuaalisesta häirinnästä. Ranskassa #metoo-ilmiöt ovat latinalaisen mielenlaadun kuorruttamia ja samalla väylä nautinnollisuuden ja vapauskäsityksen ymmärtämiseen.
Tästä on luontevaa jatkaa flirttiin, erotiikkaan ja seksiin lieveilmiöineen. Muoti, pukeutuminen ja meikkaus tulevat korostetusti esille. Painonhallinta on ranskatterelle elämän ja kuoleman kysymys, jonka valinnaisuudesta ei neuvotella. Paras ajatella vaatteita kun syö, muuten menee työpaikka ja puoliso. Kuntoliikuntaakin sivutaan, mutta se ei ole kovin tärkeää, ainakaan flirttiin tai sivistyneeseen keskusteluun verrattuna. Parisuhde ja sen ikäerot ovat kuuma aihe kansallisten huippuesimerkkien johdosta. Naiseus, äitiys ja feminismi saavat ranskalaisessa kulttuurissa omanlaisiaan vivahteita. Vanhan siirtomaavallan historiasta johtuen on monikulttuurisuus ääri-ilmiöineen aina läsnä.
Bibistä burkiniin: nimeke herättää uteliaisuutta. Burkinin monet tietävät, kirjassa siis luvataan käsitellä muslimikulttuuria naisnäkökulmasta. Mutta bibi, vai onko se Bibi? Jotkut tunnistavat sen Brigitten hellittelynimeksi, mutta kenestä Brigittestä on kyse? Ei, hän ei ole näyttelijä Brigitte Bardot, mutta me kaikki tiedämme hänet. Hän on julkisuuden henkilö, mutta esiintyy aina miehensä taustalla. Viimeisessä luvussa Heikkilä riisuu hunnun tämänkin henkilön kasvoilta ja paljastaa hänen persoonaansa ranskattaren ikonisuuden näkökulmasta.
Olisi ollut kiinnostavaa kuulla kirjoittajan näkemyksiä esitettyjen piirteiden alueellisista eroista. Kirjan ranskatar on koulutettu, tiedostava, kaupunkilainen. Bretagnen kalastajakylän Marianne elää varmaan eri maailmassa kuin Keskusylängön tai Rivieran kollegansa tässä kuvatusta kaupunkilais-Mariannesta puhumattakaan. Jään uteliaana odottamaan näiden ruraalien ranskatarten kuvauksia.
Pähkinänkuoressa
● Kenelle? Ranskalaisuudesta kiinnostuneelle.
● Mihin aktivoi? Ajattelemaan ranskattaria, Unionin latinalaisia kanssasisaria.
● Mitä merkittävää? Urbaanien ranskattarien elämää ja maailmankuvaa 2000-luvun alkupuolella.
Kiinnostavatko nämä?
● Heikkilä, Annastiina. 2019. Miksi Ranska raivoaa? Kustantamo S & S.
● Lennon, Eeva. 2018. Eeva Lennon, Lontoo. Hämeenlinna: Karisto.
● Liikanen-Renger, Helena. 2018. Mon amour: Ranskalaisen parisuhteen jäljillä. Jyväskylä: Atena.
● Tanttu, Juha. 1981. Ranskalaisia pastilleja: Kadunmiehen Ranskan opas. Helsinki: WSOY.
● Petäistö, Helena. 2017. Ranska, Macron ja minä. Helsinki: Otava.
● Tuomi, Timo. 2003. Jalan halki Ranskan. Helsinki: Tammi.
● Väisänen, Liisa. 2019. Ranska, rakkaudella. Helsinki: Kirjapaja.
Kirjala 
1 Comments