Parantajat maailmalla

Sosiaalisen vastuun ja rauhantyön veteraanit Vappu ja Ilkka Taipale kertovat värikkäistä matkoistaan maailmalla, missä kohdataan kristallien kimallusta ja lukittujen ovien hiljaisuutta.

Taipale, Vappu & Taipale, Ilkka. 2022. Taipaleella. Helsinki: Into. 352 s.

Poliittisesti aktiivinen, sosiaalisesti herkkä Taipaleen lääkäripariskunta on useille suomalaisille nimenä tuttu, sillä heidän tehtävä- ja ansioluettelonsa ovat pitkiä. Muistamme dosentti Vappu Taipaleen sosiaali- ja terveysalan tutkimuskeskus Stakesin pääjohtajana ja alan ministerinä. Psykiatri, ylilääkäri Ilkka Taipale toimi muun muassa kansanedustajana ja perusti yhdistyksiä, tavoitteena yhteistyö, rauha ja syrjäytyneiden olojen kohentaminen.

Matkakirjaankin on aineksia, sillä Taipaleet ovat puolen vuosisadan kuluessa vierailleet kymmenissä eri maissa, kohdanneet sadoittain ystäviä ja tuhansia tuttavia. Järjestäjille he ovat toistuvasti esittäneet toiveen päästä tutustumaan paikalliseen mielisairaalaan ja vankilaan; usein vierailu on toteutunut.

Taipaleiden maailmanmatkoissa on sosiaalista skaalaa. Toisinaan liikutaan sosiaali- ja terveydenhuollon, rauhan ja ydinasevastaisuuden kongresseissa. Keskustelukumppaneina on ministereitä, lähettiläitä, järjestöjohtajia. Toisinaan taas kohdataan vankeja, mielisairaita ja kansalaisjärjestöjen vapaaehtoisia. Näistä aineksista syntyy kontrasteja, särmiä ja ristiriitojakin. Saunan eteisessä johtajan silkkibokserit kohtaavat laitosasukkaan karut flanellikalsarit.

Kehitysyhteistyön historiikki painottuu kirjassa maapallon köyhään Etelään. Sadat matkat tiivistyvät 11 aluekokonaisuudeksi. Kohteina on Aasian maita: Kiina, Japani, Pohjois-Korea, Myanmar, Mongolia, Pakistan, Iran ja Uzbekistan; Afrikassa sukelletaan syvälle Mosambikiin, kierretään Latinalaista Amerikkaa. Kahdessa temaattisessa luvussa kirjoittajat avaavat kehitysyhteistyön ydintä ja maailman vankiloita.

Pjongjang, Persepolis, Maputo, Bogotá – sisältö on pakahduttavan runsas. Väliin köyhyys, kärsimys ja jätteet lyövät karkealta paperilta silmille. Ilmapiiri on kuitenkin aktiivinen ja toiveikas; onnistutaan ja epäonnistutaan, mutta kumpaakaan ei jäädä märehtimään, vaan ponnistellaan eteenpäin. Järjestetään kokouksia, kongresseja ja kotipäivällisiä; kerätään sairaalatarvikkeita, lääkkeitä ja kirjoja. Hankitaan viemisiä ja lahjoja, saunotaan ja syödään kurpitsakeittoa, jonka ainekset ovat kotipihalta peräisin.

Kirja on jäävuoren huippu Taipaleiden väkevistä kokemuksista. Matkakuvauksissa viitataan korruptioon, väkivaltaan ja outoihin äkkikuolemiin kehitysmaissa.  Kirjoittajat kohtaavat Iranin kemiallisen sodankäynnin uhreja ja Hiroshiman atomipommin kokeneita kansalaisia. Lapsisotilaiden työsopimukset ja toimenkuva ovat toteamuksina vaikuttavia, koskettavampia kuin konsanaan puhki selitettyinä hersyttelyinä. Väliin kehitysyhteistyö tempoilee eteenpäin ja taaksepäin, ihmisen raadollisuus käy selvästi ilmi. Toisaalta sen rinnalla hehkuu myös ystävyys, lämpö, auttaminen ja toiminta.

Tämä on tarinakirja. Taipaleet kertovat jollakin matkallaan päättäneensä, että molemmat kirjoittavat joka päivä yhden jutun. Kuvaukset ovatkin tuoreen tuntuisia, voi hyvin kuvitella miten niitä on taottu mekaanisella Hermes Babylla vaatimattoman hotellihuoneen pienen kirjoituspöydän kulmalla, vaiherikkaan päivän päätteeksi.

Vappu ja Ilkka Taipale ovat matkailleet paljon yhdessä. Kirjassa kokemukset sulautuvat yhteisiksi, paikoin mainitaan niiden olevan jommankumman omaa elämystä. Vanhan pariskunnan keskinäinen synkrooni toimii. Näin kirja on myös dokumentti perheen sisäisestä yhteistyöstä, missä molemmat toimivat omalla sarallaan työelämässä, ja sitten yhdistävät  verkostojaan ja voimiaan humanitaariseen työhön.

Ilkka Taipale on kirjoittanut monia kirjoja ennenkin. Viimeaikaisista mieleen on jäänyt vaikuttava muistelmateos Mielisairaalassa (2017). Eutanasia on ollut aiheena monissa kirjoissa. Merkittävä Sata innovaatiota Suomesta (2017), aiempana versiona 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta (2006) on käännetty lukuisille kielille, joiden julkistuksesta kerrotaan monasti tässäkin kirjassa.

Lukijalle olisi läkähdyttävää taivaltaa 352 sivua maasta ja kongressista toiseen, jos kertomuksen kognitiivinen käyttöliittymä olisi koko ajan sama. Tätä jäsentämään on kuitenkin laadittu näppärä rakenne. Leipätekstin lomassa on paikoin hieman eri vaihteella kirjoitettuja tuokiokuvia eli Välikohtauksia, joissa kerrotaan irrallinen tapahtuma. Samaa palvelevat myös Alkupalat ja Välipalat, joissa nimensä mukaisesti tarjoillaan kirjan hengen mukaista murkinaa. Molemmat moduulit erottuvat leipätekstistä kevyesti omalla kirjasimellaan. Tähän kirjaan näin nimetyt moduulit sopivat erinomaisesti. Vastaavan tyyppistä rytmitystä ja vaihtelua toivoisi viljeltävän painotuotteissa enemmänkin. Kirjan teemasta riippuen moduulit ovat tietysti kussakin tapauksessa omanlaisiaan. Oppikirjoissa tällainen graafis-semanttinen rakentelu on yleistä.

Kirjan kannen tehtävänä on kuvastaa sen sisältöä sekä toimia lukijan ja ostajan sisäänheittäjänä. Missä määrin harmaasävyinen kansikuva tekee oikeutta kirjan elämää puhkuville tarinoille? Missä ovat matkoilla keskeisessä roolissa olleet ihmiset? Kuvatoimiston pakasta vetäisty kansi luottaa kultakirjaimisiin tekijöihin ja näppärään polkurytmiin, mutta tuntuu olevan eri paria  mehevän sisällön kanssa – näin subjektiivisena käsityksenäni.

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet (2017) konkretisoituvat Taipaleiden matkoilla. Suuntana on yhteistyöhön perustuva terveys ja hyvinvointi, innovatiivisuus, rauha ja oikeudenmukaisuus. Samalla he kääntävät lukijan katsetta sisäänpäin ja vievät kättä sydämelle: millainen tarina minulla on aikanaan kerrottavaksi kun katselen elämääni taaksepäin? Olenko tehnyt jotain yhteiseksi hyväksi, lähimpieni onneksi? Harvalla on yhtä laajat piirit kuin kirjoittajilla, mutta jokaisella on omansa, ja jokainen voi siinä persoonallisella tavallaan lähimmäisen hyväksi toimia.

Arvostelu on julkaistu myös Suomen humanistiverkko Agricolassa 29.3.2022.
<https://agricolaverkko.fi/review/parantajat-maailmalla/>. Luettu 15.3.2022.

Kuva: Into Kustannus 2022.

Pähkinänkuoressa
*Kenelle? Matkoista, sosiaalisesta vastuusta, rauhantyöstä, kehitysyhteistyöstä kiinnostuneelle; maailmankansalaiselle.
* Mihin aktivoi? Nauttimaan matkakuvauksista ja tarinoinnista. Miettimään omia mahdollisuuksia yhteisen hyvinvoinnin ja rauhan rakentamiseen.
* Mitä merkittävää? Sosiaalisesti herkän ja aikaansaavan lääkäripariskunnan muistelmia työmatkoiltaan maailmalla vuosituhannen taitteen molemmin puolin.

Lisää aiheesta
* Lappi-Seppälä, Jyrki. 2015. Tuulimyllyjä päin – kapinallisen kielimiehen muistelmia. Helsinki: Into. 230 s.
* Lehtinen, Lasse. 2019. Salakapakoita ja tappaiskeittoa. Tosikertomuksia kaiken maailman pöytien ääriltä. Helsinki: Otava. 378 s.
* Peltola, Pekka. 2017. Botswana: Afrikan timantti. Helsinki: Into. 221 s.
* Taipale, Ilkka. 2006. 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta. Helsinki: Itämerikeskussäätiö, Kunnia. 191 s.
* Taipale, Ilkka. 2017. Mielisairaalassa – Lääkärin muistelmat. Helsinki: Into. 392 s.
* Toimela, Markku & Aalto, Kaj. 2017. Salakahvilla Pohjois-Koreassa: Markku Toimelan jännittävä tie Pohjois-Korean luottomieheksi. Jyväskylä: Docendo. 240 s.
* Vainio, Jari. 2017. Viidakkotohtori: Dokoto Jalin päiväkirjat 1987–1993. Helsinki: Johnny Kniga. 251 s.
* YK:n kestävän kehityksen tavoitteet: Agenda 2030 [Sustainable Development Goals]. 2017. Helsinki: Suomen YK-liitto. 163 s. <https://www.ykliitto.fi/yk-teemat/kestavan-kehityksen-tavoitteet>. Luettu 17.4.2022.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s